Lähetyksen kesäpäivät 16.-18.6.2017 Raahessa #Syvemmälle

16.-18.6.2017 Kylväjän ja Raahen seurakunnan yhdessä järjestämät Lähetyksen kesäpäivät Raahessa.

Täältä löytyvät edellistenkin kesäpäivien postaukset.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Katoavat ja katoamattomat aarteet



Lähetysjohtaja Pekka Mäkipään saarna Lähetyksen kesäpäivien messussa sunnuntaina 18.6.2017 Raahen kirkossa:

Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.” ”Mitä?” kysyi Jeesus. ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän sanoi heille kaikille: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.”
 

    Ja hän esitti heille vertauksen:
    ”Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: ’Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.’ Hän päätti: ’Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?’

    Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.

Hyvä juhliva seurakunta,
Pieni tyttö ihasteli syvänsinistä taivasta (ehkä se oli näiden Syvemmälle -päivien tunnuskuvan kaltainen) ja sanoi isälleen: ”Isä, kun taivaan nurja puoli on näin kaunis, millaista oikealla puolella oikein on!” 

Katoamattoman aarteen löytääkseen ja omistaakseen on ihmisen suostuttava katselemaan ensin nurjaa, katoavaa puolta. Eikä tarvitse katsella taivaalle. 
Jeesus osaa viedä kuulijansa syvään itsetutkiskeluun. Tänään meitä läpivalaistaan ahneuden synnistä. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan se ”vain nuortuu iän mukana”. Tähän ikään tullessa sen vetreät liikkeet voi sielussaan tunnistaa vaikkapa eläkekertymänsä euroja laskiessa. Laskeudumme vertauksen avulla sielun pohjamutiin, ahneuden alkulähteelle. Millainen on luonteeltaan tämä sielumme loinen - pleoneksia – halu saada ja omistaa yhä enemmän?

Kiinnitetään ensin huomiota Jeesuksen sanoihin: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta”. Edellinen suomalainen käännös oli alkutekstille uskollisempi: ”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa”. Käskyt tiedämme. Niissä ei sanota ”karta tarkoin varastamista, huorintekemistä tai tappamista”. Miksei? Koska sinä kyllä tiedät milloin varastat tai teet huorin, tapat. Sen yleensä huomaa. Ahneus on toista maata. Myönnämme, että maailma on täynnä sitä, täynnä itsekkyyttä ja materialismia. Mutta, että minä… olisin ahne… 

”Vartioikaa itseänne niin kuin vihollista vartioidaan, jotta se ei pääse pahantekoon”. Sitä tuo ”katsokaa, kavahtakaa” tarkoittaa.  Se, millaisesta vihollisesta on kyse, käy ilmi Paavalin sanoista efesolaisille: ”Ahneella ei ole osaa Kristuksen ja Jumala valtakunnassa, sillä hän on epäjumalanpalvelija” (Ef.5:5; Kol.3:5). Ketä ahne palvelee? Itseään. Siinäpä se ihmissielun kavalin ja vaarallisin vihollinen: minä, itse minä, yksin minä. 

Vertauksemme rikas isäntämies ei tee mitään silminnähden väärää. Hän on ahkera, suunnittelee työnsä, ei rikastu epärehellisesti, haluaa nauttia työnsä hedelmistä, suunnittelee eläkkeelle jäämistä, laskee kertymää. Mutta kenen kanssa hän suunnittelee tulevaisuuttaan? 11 kertaa ”minä” ja sinuttelukin kohdistuu hänen omaan sieluunsa. Ehkä hän oli kuin Viulunsoittaja katolla musikaalin maitomies Tevje. Kun Tevjeä muistutetaan rahan ja omistamisen kirouksesta, hän vastaa: ”Lyököön Jumala minua sillä kirouksella niin, että en siitä koskaan toivu!”

Ja meitä on kaikkia lyöty kirouksella, omasta suuresta syystämme. Profeetta Jeremia sen sanoitti aikanaan näin: ”Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee?”. Sanomme: ”Riittää kun on ruokaa pöydässä ja katto pään päällä”. Entä kun tarjotaan mahdollisuutta lisätä hyvinvointia, turvallisuutta, hygieniaa, toimeentuloa? Hyviä asioita. Ahneus piiloutuu hyvään. Mitä isompi hyvä, sitä enemmän odotamme sen tyydyttävän tarpeitamme. Epäjumalamme ovat tuskin koskaan pahoja. Niitä sikiää parhaista asioista elämässä. Epäjumaliemme papit, rituaalit ja palvontapaikat löytyvät kaikkialta olipa kyseessä kylpylä, kuntosali, studio, stadion tai pankin kivitalo. 

Ihmisen sielu edustaa minä-tietoisuutta suhteessa Jumalaan. Kun sielu on kadoksissa, on Jumalakin hukassa. Ja kuitenkin ”minämme” on luotu sellaiseksi, että se tarvitsee rakastamisen ja luottamisen kohteen.  Ensimmäisestä käskystähän tässä kaikessa on kysymys. Siitä tärkeimmästä ja vaikeimmasta: ”Minä olen Herra sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia.” Ilman tämän käskyn läpivalaisua, käsitys syntisairaudestani, sieluni todellisesta tilasta, jäisi pinnalliseksi - ja pakosta myös evankeliumin vastalääke huonotehoiseksi.  

Millaista vieroituslääkettä Jumalan sana tänään tarjoaa sielun pohjamudissa viihtyvälle pleoneksialle, halulle saada itselle enemmän? Köyhyys ja tyhjät taskut ovat liian helppo ratkaisu. Onko muka köyhän helpompi olla haluamatta enemmän?
Ihmetellään hetki Makedonian köyhiä seurakuntia ja seurakuntalaisia. Apostoli Paavalin mukaan heidän ylitsevuotava ilonsa ja anteliaisuutensa on esimerkki Jumalan armosta. Armostako ahneuden vastalääkkeeksi?  

Kyllä. Olen omin silmin todistanut sen, vieläpä samoilla seuduilla, joista Paavali kirjoittaa.  Puhun ajasta, jolloin evankeliumi saapui Makedonian rajaseudulla asuvien millet-turkkilaisten keskuuteen 20-30 vuotta sitten.  Näin mitä se sai aikaan. Eräässä vaiheessa tein säännöllisesti matkoja seuduille. jossa heitä oli islamin taustalta kääntynyt kristityiksi. Heillä oli kova into kertoa Jeesuksesta maanmiehilleen. Ramo -veljen punaisella Ladalla kuljimme noiden kolmannen luokan kansalaisten kyliin. Bensarahat kerättiin uskovien joukolta, vieraan ei haluttu osallistuvan. ”He pyytämällä pyysivät, että saisivat osallistua pyhien avustamiseen.” Ramon Ladaan myös pakkauduimme, kun minut vietiin kaupungin bussiasemalle, josta lähdin takaisin kotiini Istanbuliin seitsemän tunnin matkalle. Tiesin, että he eivät ottaisi minulta rahaa. Autosta noustessa työnsin huomaamatta tukun paikallista valuuttaa syvälle hanskalokeroon bensarahoiksi. Nousin saman tien bussiin ja heilutin hyvästit. Matkalla avasin reppuni syödäkseni evääksi saatua leipää ja makkaraa. Siinä eväsleipien päällä, köyhien ystävien vaimolleni kotiin vietäväksi antaman lahjan – tiskiharjan – vieressä oli nätisti rahatukkoni – aivan kuin faaraon hopeamalja Benjaminin säkissä. Kostein silmin nieleskelin leipää ja ajattelin äärimmäisessä köyhyydessä elävien ystävieni intoa osallistua yhteiseen rakkaudentyöhön.

Mistä ilo ja into? Nämä yhteiskunnan pahnanpohjimmaiset olivat saaneet ensi kosketuksen katoamattomaan aarteeseen, oppineet tuntemaan Herramme Jeesuksen Kristuksen armon ja saaneet uuden elämän. Siinä autuaassa vaihtokaupassa raha ei ollut enää käypää valuuttaa. He antoivat itsensä – ja tiesivät saavansa vaihdossa kaikkivaltiaan Herran Jeesuksen ja hänen valtakuntansa, katoamattoman aarteen tässä ja tulevassa elämässä!

Rahan ja omistamisen valtaa ei murra kehotus ja käsky, mutta sen voi tehdä ansaitsematon rakkaus ja syvenevä ymmärrys siitä, mitä oikeasti olemme saaneet Hänessä.  Evankeliumi todella reformoi – uudelleen muotoilee motiiveja, sielua, identiteettiä, maailmankuvaa, toimintaa.

Sellaista reformaatiota me Kylväjän väki olemme saaneet todistaa täällä teidän raahelaisten palvellessa kesäpäivien järjestelyissä. Voimme palata iloiten asemapaikkoihimme ja sanoa Paavalin tavoin: ”he eivät tehneet vain sitä, mitä olimme toivoneet, vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille” (2. Kor. 8:6).

”En sano tätä käskeäkseni, vaan koetellakseni teidän rakkautenne aitoutta”, Paavali kirjoitti. Toisin sanoen nähdäkseen oletteko ymmärtänyt evankeliumin.
Lähetyskäsky on nimenomaan käsky. Mutta se mittaa myös uskomme aitoutta.  syvimmältään kyse evankeliumin todeksi elämisestä. 

”Opeta meitä erottamaan aito, todellinen elämä korvikkeesta ja rihkamasta”, me rukoilimme päivän rukouksessa. Aito, todellinen elämä ei voi olla muuta kuin lähetyselämää, koska se on elämistä armosta, toisen ansioilla.  
   
Vielä eräs yksityiskohta vertauksesta: Rikkaan miehen pulleat aitat sopivat kuvaksi aikaamme. Ruokaa tuotetaan maapallolla riittävästi kaikille, ongelma on yksinomaan logistinen, sanovat maatalousasiantuntijat. Se tarkoittaa, että meille halpa ruoka on kehitysmaille liian kallista, kuljetuskustannusten vuoksi. Lisäksi kolmannes tuotetusta ruuasta menee haaskuun. Tämä tapahtuu maailmassa, jossa 800 miljoonaa ihmistä elää nälässä.

Evankeliumin laita on samoin kuin ruuan. Ongelmamme on logistinen. Kolmannes maailman väestöstä kuolee saamatta mahdollisuutta kuulla ja päästä osalliseksi katoamattomasta aarteesta Jumalan luona.

Kalleinta ja arvokkainta, mitä täällä maan päällä on, on ihmisen sielu. Kuvatakseen, miten kalliista aarteesta on kyse, Jeesus kertoi toisessa vertauksessaan kauppiaasta, joka etsi kauniita helmiä ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken, minkä omisti ja osti sen. 

Jeesus antoi kaiken yhden ihmisen sielun vuoksi – Sinun sielusi vuoksi! Hän teki sen palauttaakseen sielusi oikeaan minä- tietoisuuteen Luojaansa vastapäätä.   
Rakkaat lähetystyöntekijäksi siunattavat, Ella, Janne, Daniel ja Jüri, Iloitsemme kanssanne tänään, että teidätkin taivaallinen kauppias on löytänyt, ostanut kalliisti omakseen. Ihmishelmet syntyvät oikean minä-tietoisuuden pohjamudissa. Helmi on ihana kuva syntisestä, joka verhotaan Kristuksen puhtauteen ja pyhyyteen. 
Niin kuin kauppias lähti, nyt te puolestanne lähdette - teidät on kutsuttu ja kohta myös valtuutettu - etsimään aarteita pimeän peitosta. Seurakunnan esirukousten ja siunauksen saattelemina. 

Hyvä lähettävä seurakunta, nämä siunattavat työtoverimme kaikessa heikkoudessaan muistuttavat meitä siitä, mitä jumalanpalveluksen aluksi yhdessä rukoilimme: ”Opeta meitä pitämään sinun valtakuntaasi niin arvokkaana, että olemme sen tähden valmiita luopumaan kaikesta muusta”. 

Näin meidän kaikkien on rohjettava rukoilla vastustaaksemme pahinta vihollistamme - ja te tiedätte ketä tarkoitan.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Lähetyksen kesäpäiviä



Lähetyksen kesäpäiviä on mahdollista kuunnella nettiradion kautta. Osa tilaisuuksista radioidaan kokonaan, joitakin tilaisuuksia osittain. Tarkista ohjelmasta, mitkä tilaisuudet radioidaan ja kuuntele lähetystä Kylväjän kotisivuilta.

Aattoseuroissa Pattijoella



Eilen vietettiin Lähetyksen kesäpäivien aattoseuroja Pattijoen pappilan pihalla aurinkoisessa kesäillassa. Seurakuntapastori Riitta Huhtala Raahen seurakunnasta toivoi avauspuheessaan, ettei kenenkään tarvitsisi Kesäpäivillä kokea olevansa yksin, ja että jokainen kävijä saisi mukaansa eväitä arkeen.

Mongolialaisissa perinneasuissa esiintyneet Ella ja Janne Henriksson kertoivat kuulijoille, että heitä on viime aikoina puhutellut Jeremiaan kirjan kertomus Jeremiaan profeetaksi kutsumisesta. Janne muistutti, ettei edes lähettien tarvitse olla yli-ihmisiä, vaan jokainen kelpaa juuri sellaisena kuin on.

Kylväjän kotimaantyöntyön johtaja Hanna Lindberg kiitti puheessaan hyvästä säästä, joka oli hänen mukaansa "tilattu" jo puolitoista vuotta sitten, kun juhlia alettiin suunnitella.

Pirkko ja Elias Said toivat Raaheen monet terveiset ja kiitokset Israelista. Eliaksen mielestä Raahessa on jotain erityistä ja Raahe edustaa perinteistä suomalaista ilmapiiriä, jossa ihmisillä riittää sisukkuutta oikeissa asioissa. Puheensa lopuksi Pirkko toivoi, että Kesäpäivistä tulisi ikimuistoiset juhlat, joissa jokainen saisi olla sekä antamassa että saamassa!