Lähetyksen kesäpäivät 15.-17.6.2018 Raahessa #Syvemmälle

15.-17.6.2018 Kylväjän ja Suomen Raamattuopiston yhdessä järjestämät Lähetyksen kesäpäivät Kauniaisissa.

Täältä löytyvät edellistenkin kesäpäivien postaukset.

tiistai 3. elokuuta 2010

Jumala kutsuu Raamattutunti 18.6.2010 Timo Junkkaala

Hyvä lähetysväki

Minulla on sekä hyviä että huonoja uutisia. Kummat otetaan ensin?

Hyvä uutinen on, että Jumala kutsuu. Raamatun mukaan maailman kaikkivaltias Luoja halua lähestyä yksityisiä ihmisiä ja kutsuu heitä yhteyteensä.

Raamatun mukaan Jumala kutsuu monin tavoin. Elämän kohtaloilla. Erityisesti vaikeat elämän kohtalot, raskaat asiat, olivat jo Vanhan testamentin aikana Jumalan kutsu.
Jumala kutsui myös profeettojen julistuksella. Sanoopa Paavali, että Jumala kutsuu myös hyvyydellään.

Eikä sitä ole tapahtunut vain Raamatun aikana vaan yhä vielä. Ennen kuin menen huonoihin uutisiin, haluaisin mainita erään esimerkin tästä. Tietysti jo tämä joukko, joka on kokoontunut Lähetyksen kesäpäiville on osoitus siitä, että Jumala yhä kutsuu. Mutta tuo esimerkki liittyy kirjaan, jonka äskettäin sain lukea. Kirjassa puhuttiin motilooneista. Kuka tietää, mitä tai keitä ovat motiloonit?

Ei se mitään. En minäkään vielä viime vuonna tiennyt. Mutta kun luin Bruce Olsonin kirjan Tämän ristin tähden tapan sinut, sain tutustua motiloneihin. Kirja kertoo nuoresta amerikkalaisesta miehestä, joka lähti lähetystyöhön motiloni-intiaanien pariin Etelä-Amerikan viidakkoon. Kirja kertoo merkillisen tarinan 1960-luvulla alkaneesta lähetystyöstä. Motilonit olivat suhtautuneet erittäin aggressiivisesti ulkopuolisiin. Olson voitti sitkeydellään vähitellen heidän luottamuksensa ja tulokset olivat hämmästyttäviä. Monet ottivat vastaan evankeliumin ja koko heimon elämä muuttui aivan toiseksi. Parissa vuosikymmenessä syntyi kouluja ja terveyskeskuksia ja motilonit aloittivat lähetystyön toisten heimojen parissa.

Olson kuuli Jumalan kutsun ja tapahtui merkittäviä asioita.

Mutta sitten huonot uutiset. Jos hyvä uutinen on, että Jumala kutsuu, huono on, että ihmiset eivät kuule tai jos kuulevat, estelevät.

Viime sunnuntain otsikko oli Kutsu Jumalan valtakuntaan. Evankeliumiteksti Luuk 14:16-24 on järkyttävä. Kerrotaan suurista pidoista, jonne kutsutut eivät halunneet tulla. Vastaavassa Matteuksen evankeliumin kohdassa luvussa 22 sanotaan, että kyse oli kuninkaan pojan häistä.

Viesti on selvä. Kuningas on Jumala. Poika on Jeesus. Häät kuvaavat pelastusta ja taivaan iloa.

Mitä Ruotsin hovissa olisi ajateltu, jos Silvian ja Kaarle Kustaan lähettämiin kutsuihin olisi vastattu niin kuin tässä tekstissä: ”Olen ostanut pellon, täytyy mennä sitä katsomaan, en nyt voi tulla. Ostin juuri viisi paria härkiä, täytyy niitä kokeilla. Olen juuri itse mennyt naimisiin, en nyt voi tulla.”

Näinkö me vastaisimme jos saisimme kutsun presidentin linnaan itsenäisyyspäivän vastaanotolle? Ainakin meidän talossa rouva olisi kutsusta niin innostunut että raivaisi kaikki esteet pois päästäkseen sinne. Onkin vähän huomautellut, että miksi en ole tehnyt mitään niin merkittävää, että kutsu olisi tullut.

Mutta on siis olemassa valtakunta, jossa kuninkaan kutsuun suhtaudutaan yliolkaisesti, välinpitämättömästi ja torjuen. Se on Jumalan valtakunta.

On nähty monenlaisia valtakuntia. Meidän aikamme on saanut nähdä, kuinka valheen ja välivallan varaan rakennettu kommunistinen valtakunta on sortunut. Näyttää siltä, että myös vapaan markkinatalouden kapitalistinen valtakunta horjuu, koska ahneudella ja itsekkyydellä on siinä liian suuri valta.

Jos ihmisille aiempina aikoina olisi sanottu, että ihminen tulee niin viisaaksi, ettei maatalous enää Suomen kaltaisissa maissa kannata, he eivät olisi uskoneet. Tai että aletaan maksaa niin korkeita palkkoja, ettei kaikkia voida pitää töissä. Tai että yhä suurempi osa elää yltäkylläisyydessä mutta nälkää ja köyhyyttä ei saada pois.

Valtakunnat tulevat ja menevät. Mutta Jumalan valtakunta pysyy.
Tämä armon ja rakkauden valtakunta on kuitenkin useimpien mielestä liian heikko ja mitätön.
Sen kutsua ei kuunnella.


Luukkaan tekstissä sanotaan selvästi, että kyse oli verukkeista. Matteus sanoo, etteivät kutsutut välittäneet tulla. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

Erikoinen vastaus, kun kutsutaan kuninkaan pojan häihin.

Menettely oli hyvin loukkaava kutsujaa kohtaan. Tämä kaikki, tavallinen elämäni on minulle tärkeäpää kuin sinun kutsusi ja juhlasi. Jeesus puhuu siitä, kuinka Israelin kansa oli näin suhtautunut sen keskuuteen lähetettyihin profeettoihin ja heidän sanomaansa.

Pelto, härät ja naimisiin meno tuntuvat meistä ehkä vierailta verukkeilta. Mutta samanlaisia esteitä ja verukkeita taitaa olla yhä. Pelto ja härät liittyvät omaisuuteen. Rahan kerääminen ja omaisuuden kartuttaminen lienevät yhä ihmisten mielessä ensimmäisinä. Vaikka Raamattu niin voimakkaasti niistä varoittaa, ne tahtovat täyttää koko elämän. On syytä jälleen kuulla apostolin varoitusta: ”Ne jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan… Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.” (1. Tim. 6:9-10).

Naimisiin meno liittyy läheisiin ihmisiin, kotiin ja perheeseen. Tietysti niistä on pidettävä hyvää huolta. Apostoli muistuttaa, että se joka ei pidä huolta kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.( 1. Tim. 5:18).

Mutta Jumalan valtakunnan kutsun edelle eivät lähimmät ihmisetkään saa tulla.

Mitä Jeesus haluaa sanoa sillä, että hän puhuu nimenomaan juhla-ateriasta ja hääjuhlasta?

Ajatuksella pyhästä ateriasta Jumalan kanssa on juurensa syvällä Vanhassa testamentissa. Psalmissa 23 sanotaan, että Jumala itse valmistaa pöydän sille, joka häneen turvautuu. Jes luvussa 25 puhutaan Siionin vuorelle järjestettävistä herkkupidoista, jonne kutsutaan kaikki kansat.

Jeesus tarkoittaa sitä, että näin Jumalan oma kansa kohtelee Jumalaansa. Siksi kutsujat lähetetään kaduille ja toreille kutsumaan köyhiä, raajarikkoja, sokeita ja rampoja.

Tässä Jeesus tietoisesti ja selvästi tekee eron tapaan jolla juutalaiset tekstit puhuvat Jumalan pidoista. Qumranin teksteissä ja Henokin kirjassa niihin pitoihin eivät pääse ruumiiltaan vialliset ja epävanhurskaat.

Kenneth Bailey, erinomainen Lähi-idän kulttuurin tuntija sanoo, että Luukkaan tekstissä oleva kahden kutsun malli oli tuon ajan käytäntö. Ensin oli lähetetty kutsu. Kun tiedettiin kuinka moni on tulossa, tehtiin valmistelut. Kun sitten lähetettiin toinen kutsu: Tulkaa nyt, siinä vaiheessa nämä jotka olivat luvanneet tulla, esittivätkin verukkeita eivätkä tulleet. Siksi haluttiin kutsua muita. Juhla-aterialle piti saada syöjiä.

Se että lopuksi on mentävä maanteille ja kylien kujille ja vaadittava ihmisiä tulemaan juhlaan, puhuu lähetystyöstä. Tässä täyttyy se, mistä koko juhla-aterian ajatus Raamatussa on lähtöisin: Jesajan kautta julistettu juhla on kaikille kansoille.


Hääjuhla lienee parasta maailmassa. Siihen verrataan Jumalan valtakunnan toteutumista.

Hääkutsusta ei yleensä kieltäydytty. Se lienee ollut parasta mitä tiedettiin. Oli kyse suuresta ilojuhlasta. Häitä juhlittiin perusteellisesti.

Mutta tässä tapauksessa ei ainoastaan kieltäydytty, vaan Jeesus jatkaa sanomalla, että jotkut kutsutut ”ottivat kuninkaan palvelijat kiinni ja pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä”.


Jeesuksella oli muulloinkin tapana kertoa ikään kuin käänteisiä vertauksia, vertauksia joiden sanoma oli yllättävä, odotuksien vastainen. Asiat eivät menneet normaalilla tavalla.

Yhtä kummallista kuin oli torjua kutsu ja kutsujien kimppuun, oli juutalaisen kansan toiminta Jumalan pelastustekojen edessä. He olivat torjuneet profeettojen sanoman. Nyt he olivat hääjuhlan koitettua, messiaanisen ajan tultua, valmiit tappamaan itse Messiaan.

Profeetta Jesajan kautta Jumala oli sanonut, että hän on ojentanut kätensä uppiniskaista kansaa kohti, tai niin kuin uusi käännös sanoo: ”vastahakoista kansaa kohden”. ”Kun minä kutsuin, te ette vastanneet, kun minä puhuin, te ette kuunnelleet.” (Jes. 65:2, 12b)

Lainaan muutaman katkelman Lutherin saarnasta (tekstinä Matt 22:1-14): ”Jumala on määrännyt miehen ja vaimon avioelämän suureksi, ihanaksi ja ihmeelliseksi merkiksi… todistamaan ja selittämään jotakin erikoista, jaloa ja suurta, inhimilliseltä järjeltä salattua ja niille käsittämätöntä, nimittäin Kristusta ja hänen seurakuntaansa.”
”Nähdessäsi hääilon… avaa silmäsi ja sydämesi tarkkaamaan, mitä sinulle siinä esittää ja osoittaa rakas Herrasi, Kristus, joka sinulle, omalle rakkaalle morsiamellensa ja myös elävälle jäsenellensä, mikäli häneen uskot, on valmistanut ihanat kuninkaalliset häät, joissa on iankaikkinen ilo, hyvät oltavat, laulu ja hyppy, iankaikkiset kaunistukset ja kaiken hyvän rikkaus ja runsaus.”

Jos joku jää huomenna katsomaan kuninkaallisia häitä televisiosta eikä tule tänne juhlille, muista tätä Lutherin sanaa. Nähdessäsi hääilon, avaa sydämesi tarkkaamaan, mitä Kristus sinulle haluaa sanoa. Hän haluaa muistuttaa, että kutsuu sinua vielä suurempaan juhlaan kuin minkä Ruotsin kuninkaalliset huomenna pystyvät järjestämään.

Jatkan vielä Lutherin saarnasta: Synnin tähden emme ”huomaa tuota erinomaista ihanuutta, vaan päinvastoin näen suurta heikkoutta ja ansiottomuutta, tunnen pelkkää murhetta, raskasmielisyyttä, kaikenlaisia kärsimyksiä ja lisäksi kuoleman, haudan ja madot, jotka kerran minut syövät.”

”Sinun täytyy sen sijaan oppia uskomaan se sana, jonka Kristus itse sinulle sanoo ja jonka Jumala käskee sinut uskomaan todeksi, mikäli et tahdo häntä valheesta syyttää, lainkaan välittämättä siitä, mitä sinä itsessäsi tunnet. Jos sinun näet on uskottava, sinä et saa riippua sinä, mitä omat ajatuksesi tai tunteesi sinulle sanovat, vaan siinä, mitä Jumalan sana sinulle sanoo, tunsitpa sitä kuinka vähän tahansa. Jos siis olet sellainen ihminen, joka tunnet hätäsi ja kurjuutesi ja sydämestäsi tahdoit päästä osalliseksi lohdutuksesta ja Kristuksen rakkaudesta, niin kallista korvasi ja sydämesi tänne, Kristuksen puoleen! ”

”Hän ei tapaa täältä muuta kuin turmeltuneen, saastaisen, häpeällisen ja kadotukseen tuomitun perkeleen morsiamen, joka on käynyt uskottomaksi Jumalalle, Herrallensa ja Luojallensa ja joutunut hänen iankaikkisen vihansa ja kirouksensa alaiseksi. Mikäli hn siis haluaa täältä saada morsiamen eli seurakunnan, joka todellakin myös on ehdottomasti puhdas ja pyhä – muulla edellytyksellä ikään yhteys ei voi tulla kysymykseen – täytyy hänen rakkautensa alun alkuaan ja ratkaisevimmin ilmetä siten, että hän uhraa puhtautensa ja pyhyytensä sen synnin ja kadotuksen poistamiseksi, sen sillä puhdistaen ja pyhittäen.”

”Kristus rakasti seurakuntaa niin, että antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla.” (Ef 5:25-26)

Hääjuhla puhuu meille Kristuksen rakkaudesta meitä kohtaan. Jumalan sana auttaa meitä uskomaan häneen.

Me olemme vakavan kysymyksen edessä. Mihin joukkoon me kuulumme? Olemmeko niitä, jotka ovat joskus vastanneet myöntävästi, mutta nyt olemme niin itseämme ja omaa erinomaisuuttamme täynnä, ettemme enää tarvitse Jumalaa? Ovatko tämän maailman huolet ja ilot niin täyttäneet mielemme, että Jumalan kutsu on unohtunut? Onko meistä tullut sellaisen Jumalan kansan kaltaisia kuin Jeesuksen ajan juutalaisista?

Vai olemmeko niitä, jotka ovat aina ajatelleet, ettei Jumalan kutsu kuulu meille, koska me olemme mielestämme sen vastaanottajiksi liian huonoja, köyhiä, sokeita ja rampoja?

Tässä tekstissä ovat molemmat puolet: Sekä Tulkaa minun luokseni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat ja Menkää kaikkeen maailmaan.

Tekstillä on tärkeä viesti myös kutsun kuuluttajille. Ensinnäkin kuningas itse lähettää palvelijansa kutsumaan häävieraita. Kutsujia emme ole me, vaan taivaallinen kuningas itse. Me olemme vain lähettiläitä. Tämä tosiasia vapauttaa meidät liian suurilta taakoilta. Vastuu on lähettäjän

Emme myöskään puhu itsestämme, vaan saamme sanoman, joka meidän on vietävä. Sanomaa ei tarvitse keksiä eikä edes muokata. Julistamme Paavalin tavoin sitä sanomaa, jonka itse olemme saaneet. Sanomaa Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta (1. Kor. 15:3-4).

Se että kaikki on valmistettu, on maailman ihmeellisin viesti. Sen kuulemme usein ehtoolliselle kutsuttaessa. Siinä kutsussa kuuluu kaiku sanoista: Se on täytetty.

Me olemme viemässä erilaista viestiä kuin kukaan toinen tässä maailmassa. Kaikki muut sanovat, että on tehtävä jotakin. Ihmisen tulee muuttua. Esitetään kovia vaatimuksia.

Meidän viestimme on. Kaikki on tehty. Kaikki on valmiina. Tulkaa häihin.

Me emme ole omassa asiassamme liikkeellä, emme myöskään masennu, jos kutsua ei kuulla. Koko asia on suuremmissa käsissä. Me olemme vain ansiottomia palvelijoita.



Matteus on tallettanut Jeesuksen vertaukseen vielä yhden yllättävän käänteen. Tämä kertomus ei pääty onnellisesti. Kun kuningas tuli tervehtimään häävieraita, yhdellä ei ollut hääpukua. Tämä vieras heitettiin tylysti ulos.

Vanhan itämaisen tavan mukaan kutsuja antoi myös hääpuvun. Tämä vieras ei ollut sitä ottanut.

Yleensä juhla-asuna oli puhdas valkoinen puku. Likaiset omat vaatteet ja häähuone eivät sovi yhteen. Tämä tulija ei ollut kunnioittanut häitä vaan häpäisi häiden järjestäjää.

Lutherin mukaan vailla hääpukua tarkoittaa että on ilman uskoa Kristukseen. Silloin ihminen on epäuskonsa repaleisissa ryysyissä.

Tämä kohta Jeesuksen puheessa muistuttaa siitä, että Jumalan luo taivaan juhlaan mennään vain talon vaatteissa. Ilmestyskirjassa sanotaan tästä asiasta näin: ”Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm 7:14)

Se tarkoittaa, että synnit on saatu anteeksi Jeesuksen sovitustyön perusteella.

Profeetta Jesaja oli saanut jo julistaa: ”Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan.” Siinäkin yhteydessä Jes 61:10 verrataan Jumalan antamaa pukua hääpukuun.

Se kertoo, että ilman Jeesuksen ansaitsemaa vanhurskasten vaatetta ei taivaan juhliin mennä.

Asiattomasti pukeutunut kertoo, että taivaan valtakuntaan kutsuttukin voi joutua niin synnin pettämäksi, että joutuu ulos.

Samaan tapaan kuin kutsun hylkääjät suhtautui tämä arkivaatteissa juhlaan tullut välinpitämättömästi koko juhlaan.


Mitä siis olemme saaneet aikaan?

Nyt ensiksi huonot uutiset.

Jumalan kutsun voi torjua. Voi ajatella tietävänsä itse paremmin, mikä on oikea elämäntapa.

Puolueettomaksi ei kuitenkaan kukaan voi jäädä.

Hänen rakkauttaan voi paeta, mutta Hänen tuomiotaan ei.

Jumalan tahdon uhmaaminen vie lopulta tuhoon. Ne jotka luulevat tietävänsä itse paremmin, ovat vaarallisella tiellä.

Sitten hyvät uutiset: Jumala kutsuu yhä. Tässäkin tilaisuudessa ja näillä kesäpäivillä sanomme: Kaikki on valmiina. Tulkaa.

Tekstin evankeliumi on siinä, että siinä esiintyy sana kaikki kaksi kertaa. Ensinnäkin kaikki on valmiina.

Toiseksi: teiltä ja toreilta kutsutaan kaikki.

Kristus on tehnyt kaiken. Siksi voidaan kutsua kaikki. Kukaan ei voi sanoa, ettei kutsu koske häntä.


Jumala kutsuu.

Olisiko nyt tullut aika ottaa kutsu vastaan?

Mihin Jumala siis kutsuu? Johonkin pahaanko? Sellaista jota olisi syytä paeta tai estellä?
Ei. Hän kutsuu voidakseen olla armollinen.

Miten kutsuun siis pitäisi vastata? Tunnusta syntisi ja usko ne Jeesuksen tähden anteeksi. Sitä sanotaan parannuksen tekemiseksi. Jos koet tarvitsevasi siinä sielunhoitajan apua, etsi sitä rohkeasti. Meille on annettu ripin mahdollisuus, jossa saamme tunnustaa rippi-isälle syntimme ja meille julistetaan synninpäästö. Moni on niin päässyt taakoistaan ja päässyt uskon tielle.

Kun näin saa käydä, ei ole huonoja uutisia enää ollenkaan.

Jää vain hyvät uutiset. Se että Jumala kutsuu. Ja se, että taivaassakin iloitaan, kun maan päällä syntinen kääntyy.

Jeesus sanoo Tulkaa minun luokseni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Se on kutsuista ensimmäinen ja tärkein. Onnellinen se, joka tämän kutsun kuulee ja sitä noudattaa.

Kuten eräässä hartauskirjassa asia ilmaistaan:

Me olemme suuria syntisiä.
Jeesus on syntisten Vapahtaja.
Siksi me sovimme niin kovin hyvin yhteen.

Ei kommentteja: