Lähetyksen kesäpäivät 16.-18.6.2017 Raahessa #Syvemmälle

16.-18.6.2017 Kylväjän ja Raahen seurakunnan yhdessä järjestämät Lähetyksen kesäpäivät Raahessa.

Täältä löytyvät edellistenkin kesäpäivien postaukset.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Timo Junkkaalan puhe Lähetyksen kesäpäivien avajaisissa


14.6.2013 

Raamattuopistolla pidettiin joku viikko sitten pelastusharjoitus. Sitä varten piti laittaa joka kerrokseen ohjeet. Oli myös keltainen liivi, joka ensimmäisen joka ehtii, tulee hälytyksen kuullessaan pukea ylleen ja sitten tarkistaa että kaikki lähtevät ulos.
Näiden Lähetyksen kesäpäivien teemaksi on valittu Pelastustie. Yleensä merkki tarkoittaa sitä, että niin merkitty reitti tulee pitää avoimena, jotta pelastuslaitoksen väki pääsee tarvittaessa esteettä suorittamaan pelastustoimia.
Minulle tuo teema toi mieleen Hepr 12:15 sanat: ”Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa.” Edellisen raamatunkäännöksen mukaan tuli huolehtia siitä, ”ettei kukaan jäisi osattomaksi Jumalan armosta”. Tässä muodossa kohta on ollut yksi Raamattuopiston tunnuslauseista.
Tällä sanalla haluan lämpimästi toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi Lähetyksen kesäpäiville Suomen Raamattuopistolle. Olemme iloisia siitä, että Lähetysyhdistys Kylväjä on jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen halunnut järjestää tämän hienon tapahtuman täällä.
Kun Lähetysyhdistys Kylväjä tahtoo tehdä työtä erityisesti siellä, missä sanomaa Jeesuksesta ei vielä tai enää tunneta, sillekin sopii tämä tunnus: ettei kukaan jäisi osattomaksi Jumalan armosta. Tuo sanoma ei kuitenkaan ole tarkoitettu vain niitä varten, jotka eivät vielä ole kuulleet Jeesuksesta. Se on tarkoitettu myös meitä varten.
Pelastustietä ei kuuluteta täällä vain lähetystyötä varten vaan meitä kaikkia varten. Alkuperäisessä yhteydessä tuo Heprealaiskirjeen kohta oli kirjoitettu nimenomaan kristityille. Sen mukaan on siis olemassa  vaara, että uskova ihminen hukkaa Jumalan armon.
Hepr kirjeen 12.luvun mukaan se voi tapahtua niin, että alamme suostua Jumalan tahdon vastaiseen elämäntapaan. Samasta asiasta Paavali kirjoittaa, kun hän puhuu siitä, kuinka jotkut ovat hylänneet hyvän omantunnon ja joutuneet uskossaan haaksirikkoon. Heprealaiskirjeen kohdassa varoitetaan katkeruudesta, siveettömästä elämästä ja siitä, että torjumme Jumalan puheen. ”Varokaa torjumasta häntä joka puhuu.” Luku päättyy kehotukseen palvella Jumalaa hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein.
Tarvitsemme jokainen tätä varoitusta. Viime viikonloppuna pidettyjen Suomen Lähetysseuran juhlien jälkeen lähetysväki on ollut suuressa hämmennyksessä. Seuran vuosikokouksessa vanha lähetysmies Risto Lehtonen totesi, että Lähetysseura on murroksessa. Hän muistutti siitä lähetystyön alkuperäisestä toimeksiannosta, jota ympäröivä yhteiskunta tai mikään demokraattinenkaan järjestelmä ei saa rajoittaa. Hän oli huolissaan siitä, että lähetyksen alkuperäinen toimeksianto muokataan nyt ajan muotivirtausten mukaiseksi ja evankeliumin sisältö jää sivuun. Hän sanoi myös, että lähetystyöhön kutsuttavien rekrytoimista ei saa irrottaa siitä, mitä lähetystyöhön siunaamisessa tapahtuu. Siinähän kysytään pysymistä kirkon uskossa, siitä todistamista sanoin ja teoin, Kristuksen kirkon rakentamista, ja olemista elämällä esikuvana seurakunnalle. ”Olivatpa lähetystyöhön siunattavien työnkuvat millaisia tahansa, ne eivät vapauta siunattavaa henkilökohtaisesta sitoutumisesta lähetyksen perustehtävään. Suomen lakien mukainen rekrytoiminen ei kiellä tällaista sitoutumista.” Lehtonen kysyi, onko Seuran johto irrottanut lähetystyöhön lähetettävien valinnan ja kutsumisen irralleen Kristuksen kirkon perustehtävästä.

Hyvä lähetysväki. Näillä Lähetyksen kesäpäivillä pyydämme Jumalalta armo a pitäytyä lähetyksen perustehtävään, Jumalan tahdon opettamiseen, pelastustien näyttämiseen, ettei kukaan jäisi osattomaksi Jumalan armosta.
On aina olemassa vaara lakata kuuntelemasta Jumalan puhetta. Erinomaisessa uudessa kirjassa Phillip Cary toteaa, että tuosta Jumalan puheesta ja sen kuulemisesta on tullut monille suuren ahdistuksen aihe. Monet hänen luokseen tulleet ihmiset ovat kyselleet huolestuneina, mistä sen voi tietää, mikä on Jumalan puhetta. Caru kirjoittaa: Minulla on sinulle hyviä uutisia: äänet joita kuulet sydämessäsi, ovat kaikki sinun omiasi. Sinun ei tarvitse hätäillä sitä mikä niistä kuuluu Jumalalle. Ei mikään. Jumala ilmoittaa itsensä toisella tavalla, sanassaan Raamatussa.” Suosittelen lämpimästi tätä Caryn kirjaa. Siinä otetaan terävästi ja hauskasti kantaa moniin muihinkin ahdistusta aiheuttaviin asioihin.
”Varokaa siis torjumasta häntä joka puhuu” tarkoittaa siis: Kuunnellaan ja noudatetaan Jumalan sanaa, joka on luettavissa Raamatusta. Sieltä löytyy pelastustie, jos se on ollut kateissa. Ehkä tästä tapahtumasta tulee jollekin paluumatka pelastustielle. Se on suuri asia, niin suuri, että siitä Jeesuksen mukaan iloitaan taivaassa saakka. Tapahtumamme ensimmäinen asia on siis kutsua jokaista tapahtumaan osallistujaa huolehtimaan siitä, ettei kukaan ole hukannut Jumalan armoa, ettei Jumalan armo jää turhaksi.
Mutta kyllä täällä sitten myös kysellään, oletko kuullut hälytyksen äänen. Olisiko sinun tehtäväsi vetää ylle huomioliivi ja lähteä johonkin maailman kolkkaan katsomaan, joka siellä pelastussanoma kaikuu ja pelastustielle ihmiset ohjataan?
Moni pelkää näitä lähetystilaisuuksia, ettei kutsu vain kävisi liian kohti. Täällä rohkaisemme: Huonomminkin elämässä voisi käydä. Kaikki eivät ehkä saa Florence Nightingale –palkintoa kuten Hilkka Hares, jolle tällainen hieno kunnianosoitus ojennettiin kuluneella viikolla – onneksi olkoon Hilkalle ja Kylväjälle, koko sille lähetystyöntekijäsukupolvelle, jonka yksi edustaja Hilkka on - , mutta vaikka kaikki eivät ehkä saa sellaista osakseen, on evankeliumin työhön lähteminen kaikille suuri etuoikeus, arvokas ja antoisa kutsumus.
Sana kutsumus voi pelottaa. Ja mikä se sellainen lähetyskutsu on? Ei minulla taida sellaista olla. Tuo asia askarrutti yhtä nuorta pariskuntaa lähes 50 vuotta sitten. Kun he kysyivät asiaa Risto Santalalta, tämä vastasi: ”Kuulkaa nyt vielä kerran, meidän kutsumuksemme on kätketty niihin vasaran iskuihin, jotka kerran kaikuivat Golgatalta. Kaikki muu kutsumustietoisuus haipuu, kun ihminen laitetaan koville, mutta kutsumustietoisuus, joka on vasaroitu Jeesuksen täytettyyn työhön, ei horju.”
Lähetyskutsuakin on syytä etsiä Raamatusta. Oma sydän voi tässäkin asiassa vastata väärin. Jos tuntuu, että sitä Raamattua on syytä tutkia enemmänkin, olet tervetullut syksyllä uudelleen tänne Raamattuopistolle raamattua opiskelemaan. Kun nyt kerran olet täällä, itseäsi ja muitakin varten. Sitä aikaa, jonka käytät Raamattuun tutustumiseen, ei tarvitse katua.
Kuunnellaan Golgatan vasaran iskuja. Siellä sovitettiin kaikki synnit ja avattiin tie taivaaseen. Niissä iskuissa on sekä pelastustie, kutsu takaisin Jumalan yhteyteen, että kutsu lähteä viemään viestiä.
Se mikä on vasaroitu Jeesuksen täytettyyn työhön, kestää kaiken. Siksi ei ole mitään syytä masennukseen. Mitä pimeämmäksi käy aika, sitä kirkkaampana loistaa syntien sovituksen ja anteeksiantamuksen valo ja sitä enemmän tarvitaan valon levittäjiä.
Lähetyksen kesäpäivät ovat kuin pelastusharjoitus. On syytä tarkistaa, että ohjeet ovat selvät. Kysytään myös, ketkä ovat valmiit lähtemään.
Miten siis palataan pelastustielle ja siinä pysytään? Miten säilytetään kaiken keskellä rohkeus ja ilo?
Sen Heprealaiskirjeen luvun alussa, josta aloitin, on tällaiset sanat: ”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään ollen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.”
Pankaamme pois kaikki mikä painaa. Katse suunnattuna Jeesukseen. Ajatelkaa häntä. Niin ette menetä rohkeuttanne.

Kutsumuksemme on kätketty niihin vasaran iskuihin, jotka kerran kaikuivat Golgatalta. Kaikki muu kutsumustietoisuus haipuu, kun ihminen laitetaan koville, mutta kutsumustietoisuus, joka on vasaroitu Jeesuksen täytettyyn työhön, ei horju.
Timo Junkkaala

Ei kommentteja: