Lähetyksen kesäpäivät 16.-18.6.2017 Raahessa #Syvemmälle

16.-18.6.2017 Kylväjän ja Raahen seurakunnan yhdessä järjestämät Lähetyksen kesäpäivät Raahessa.

Täältä löytyvät edellistenkin kesäpäivien postaukset.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Pekka Mäkipään ajankohtaiskatsaus Lähetyksen kesäpäivillä


Pekka Mäkipää

Ajankohtaiskatsaus 15.6.2013 klo 10.40 – 11.00
Yhteyttä rakentamassa

Arvoisa arkkipiispa, hyvät juhlavieraat täällä teltassa ja radioiden äärellä,

Meillä on ilo ja kunnia pitää vieraanamme arvovaltaista delegaatiota, sisaria ja  veljiä Viron evankelisluterilaisesta kirkosta. Arkkipiispa Andres Põderin lisäksi kesäpäiville osallistuvat lähetysasessori Joel ja rouvansa Tiina Luhamets sekä lähetyskeskuksen johtaja Leevi ja rouvansa Helle Reinaru.  Iloitsemme tänään erityisesti lähetysyhteistyösopimuksesta, joka tämän tilaisuuden päätteeksi allekirjoitetaan.

Vasta pari päivää sitten varmistui, että saamme sittenkin myös vieraamme Bangladeshista paikalle. Viisumin puolesta jännitettiin ja rukoiltiin paljon. Viimeisenä mahdollisena päivänä se tuli. Minulla on ilo toivottaa tervetulleeksi teologisen seminaarin rehtori Mr. Jalu Bangladeshista. 

Näitä vieraitamme on mahdollisuus kuulla ja tavata 12.30 alkavissa seminaareissa.

Kiteytän Lähetysyhdistys Kylväjän olemassaolon ja toiminnan tarkoituksen neljään kohtaan.
1.     Evankeliumin vieminen ihmisten ulottuville sinne, missä Jeesuksesta ei ole kuultu.
2.     Seurakuntien syntymisen tukeminen ja kätilöiminen siellä, missä niitä ei ole.
3.     Paikallisten kirkkojen lähetystyön ja raamattukoulutuksen vahvistaminen.
4.     Kokonaisvaltainen elinolosuhteiden kohentaminen.

Ajankohtaiskatsauksen olen koonnut neljän otsikon alle. Otsikot seuraavat Kylväjän tehtäväalueita: evankeliumi, seurakunta, kirkko ja yhteiskunta.
1.     Ajan henki ja Pojan Henki
2.     Lähetystyön tienhaara
3.     Kylväjä kirkon yhteydessä
4.     Kylväjä kansalaisyhteiskuntaa rakentamassa

Avainjakeiksi luen 1. Korinttilaiskirjeen luvusta 12:
”Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä”. (1 Kor.12:12-13)

1.     Ajan henki vai Pojan Henki
Liityin 10-vuotiaana Parkanon soittajat -nimiseen puhallinorkesteriin. Soitin aluksi kolmostrumpettia ja joskus kakkostakin, jos paremmat eivät olleet paikalla. Yhteissoitto on oma lajinsa. On hieno tunne istua soittamassa muiden kanssa omaa stemmaa, kun harjoittelun tuloksena soitto alkaa sujua. Joskus jopa voi kokea, että orkesterilla on ikään kuin yksi sielu. Se hengittää ja elää kapellimestarin käden liikkeiden mukaan. On erilaisia tapoja soittaa, mutta kaikki seuraavat kiinteästi samaa kapellimestaria. On eri sävyistä ja eri voimakkuustasoista soittoa, mutta on yksi säveltäjä, jonka aivoitus pyrkii esiin esityksen välityksellä. Kuulijalle musiikkiesitys on koettelemus, jos soittajat eivät kuule ja näe kokonaisuutta ja anna tilaa toisilleen.  Katastrofi syntyy, jos soittajat soittavat keskenään eri sävellystä, vääristä nuoteista. Soitosta tulee kakofoniaa ja musiikista meteliä. Tarkoitushan oli tuoda esiin säveltäjän musiikki tunnistettavassa muodossa. 

Apostoli Paavali sanoo Korintin kristityille: Rakkaat kristityt, nähkää ja kuulkaa kokonaisuus! Jumalalla on olemisellenne ja tekemisellenne tarkoitus ja suunnitelma. Hän on Jeesus Kristus: ”Kristus on niin kuin ihmisruumis”.

”Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä”. (2 Kor.5:14-15).

Henki tahtoo liikuttaa ruumista Pojan sydämenlyöntien tahdissa. Silloin veri kiertää todistaen: ”hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle”. Ilman Hengen todistusta Pojasta, ei ole elämää, ei mitään yhteyttä, jota rakentaa. 

Hengen irrottaminen Pojasta sammuttaa ruumiista elämän. Häviää olemassaolon ja yhteyden tarkoitus ja suunnitelma. Ellei muisteta, että meitä yhdistää Pojan missio, hänen sydämenlyöntinsä, meiltä katoaa katsekontakti puhallinorkesterimme johtajaan ja ymmärrys siitä kenen sävellystä soitetaan ja mistä nuoteista. Puhalletaan ilmoille Ajan henkeä.

Intian niemimaalla lähetystyössä toiminut, edesmennyt Seppo Syrjänen kuvaa eräässä kirjoituksessaan ilmiötä, jota hän nimittää, erästä ranskalaistutkijaa lainaten, kulttuuriosmoosiksi. Se on tapa, jolla ihmiset ja ajatukset vaikuttavat toisiinsa vähittäin ja ilman näkyviä merkkejä. Kun vaikutusaika on tarpeeksi pitkä kulttuurien ja uskontojen kohtaamisessa niiden väkevyyserot tasoittuvat. Näin on käynyt Suomessa ja pohjoismaisessa luterilaisuudessa yhteiskunnan ja kristillisyyden vuorovaikutuksessa. Olemme kaikki saaneet juodaksemme Ajan henkeä.

Sen myrkky on salakavalasti vaikuttavaa, mutta hengenvaarallista, koska se tekee Kolmiyhteisestä Jumalasta muistiharhaisen, suorastaan dementikon. Sen mukaan Jumala oli 2000 vuotta sitten sitä mieltä, että Hänellä on Poika. 600 vuotta myöhemmin hän tuli toisiin ajatuksiin ja kielsi jyrkästi asian. Ajan henki todistaa Jumalan voivan puhua yhdelle yhtä ja toiselle toista - ovathan kristityt ja muslimit yhden ja saman Jumalan palvelijoita… Saman hengen vaikutuksesta Jumala ei enää muista olleensa aikanaan kiivaasti sitä mieltä, että samaa sukupuolta olevien seksuaalinen kanssakäyminen on kauhistuttava teko. (3 Moos.18:22; 1 Tim.1:9)

Pyhän Hengen työ Kristus-ruumissa on vastamyrkky Ajan hengelle. Hän vaikuttaa syvenevää synnin ja armon tuntoa. Paluuta Raamattuun opin ja elämän ohjeena, ristin sovitustyön äärelle ja kohteeksi. Mutta se edellyttää, että tienhaarassa ei valita Ajan hengen osoittamaa tietä.

2.     Lähetystyö tienhaarassa
Olemme tottuneet ajattelemaan, että Raamattu ja yhteiskunnan lait pelaavat yhteen, kulkevat samaan suuntaan, kohti samaa päämäärää. Näin ei ole aina ollut, eikä aina tule olemaan. Tästä on hyvin muistuttanut Britannian päärabbi Jonathan Sacks eurooppalaisia päättäjiä. Rabbi sanoin: syvällisin juutalaiskristillisen etiikan perintö on, että oikean, väärän, oikeudenmukaisuuden ja hyvän perusta ei ole hallitusten, lakien, poliisin tai oikeuslaitoksen päätöksissä vaan hiljaisessa Jumalan äänessä ihmisen sydämessä.  Raamatun kertomusten ohjaama omatunto tietää vastuunsa lähimmäisestä ja maailmasta.

Tämä ääni ei saisi kristilliseltä seurakunnalta hävitä kakofoniassa, jossa jotkut soittavat eri nuoteista.

Apostolit varmistivat äänen kuulumisen lausumalla suuren neuvoston edessä: ”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Ap.t.5:29). Kannattaa huomata, miten kertomus jatkuu: ”Entiseen tapaan he joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat, että Jeesus on Messias” (Ap. t. 5:42). He pitäytyivät pyhäkköön, vaikka heidän Herransa oli sieltä ajettu ulos ja ristiinnaulittu. Olihan enkeli kehottanut ”Menkää temppeliin ja julistakaa kansalle kaikki tämän uuden elämän sanat”. (Ap. t. 5:20)

Näin mekin jatkamme kirkossa. Siitäkin huolimatta, että lähetystyöntekijämme työalueilla ovat joutuneet viime päivinä häpeillen vastaamaan ihmetteleviin kysymyksiin kirkkomme lähetystyöstä.

3.     Kylväjä kirkossa
Tänä keväänä kaikille kirkkomme lähetysjärjestöille on jaettu samat nuotit.  Ensi vuoden alusta 2014 kirkon lähetystyössä aloitetaan uudella, sopimuspohjaisella järjestelyllä. Kylväjän hallitus päätti toukokuussa allekirjoittaa perussopimuksen.  Sen tarkoituksena on saattaa kaikki kirkon lähetysjärjestöt samanarvoiseen asemaan suhteessa kirkkoon ja ulkomaiseen lähetysyhteistyöhön. Sopimus edellyttää pysymistä kirkkomme päätöksissä ja yhteisissä linjauksissa. Kylväjässä olemme voineet niihin pitäytyä, vaikka pääkaupunkiseudun yhtymät ovat niistä poikenneetkin.

Perussopimuksessa on kolme tärkeää kohtaa: Ensinnäkin lähetystyö perustuu Raamattuun ja tunnustukseen, toiseksi sopimus kunnioittaa lähetysjärjestön itsenäistä asemaa ja päätöksentekoa sekä kolmanneksi lupaa yhdenvertaista kohtelua järjestöille.

Kylväjä edellyttää lähetystyöntekijäksi siunattavilta sitoutumista kirkon perusopetuksen mukaiseen oppiin ja elämäntapaan. Pyrimme soittamaan samaa sävellystä ja muistutamme toinen toisillemme kapellimestariin katsomisen tärkeydestä kirjaamalla kaikkiin toimenkuviin, niin toimistotyöntekijän, lähetystyöntekijän kuin lähetysjohtajankin: hänen tulee kaikessa pyrkiä asettamaan Jeesus ensimmäiseksi.

Toivomme, että seurakunnat ja seurakuntayhtymät sitoutuvat Kirkon lähetystyön keskuksen kirjaamiin lähetystyön arviointikriteereihin. Rohkaisemme lähetystyön tukijoita olemaan aktiivisia vaikuttajia oman seurakuntansa lähetystyössä ja sitä koskevassa päätöksenteossa. Rukoilemme - rukoillaan kaikki -  että vuonna 2014 pidettävissä seurakuntavaaleissa saataisiin seurakuntiin ja yhtymiin päättäjiä, jotka ovat kiinnostuneet lähetystyöstä Jeesuksen antaman lähetyskäskyn perusteella.  

4.     Kylväjä kansalaisyhteiskunnan rakentajana
Aika ajoin orkesterissa joku tempaisee soolon, jolle voimme kaikki yhdessä taputtaa.
Viime tiistaina olimme Helsingissä Tehtaankadulla Suomen Punaisen Ristin keskustoimistossa taputtamassa kätilö-terveydenhoitaja Hilkka Harekselle. Hilkalle luovutettiin Punaisen Ristin kansainvälisen komitean myöntämä Florence Nightingale -mitali tunnustuksena merkittävästä työurasta kansainvälisessä sairaanhoitotyössä ja sen kehittämisessä. Mitali on korkein kansainvälinen hoitotyöstä myönnettävä huomionosoitus. Hilkka on 22. suomalainen sairaanhoitaja, jolle huomionosoitus on myönnetty, sen jälkeen kun mitali yli sata vuotta sitten luotiin. Ensimmäinen suomalainen, joka sai Florence Nightingale -mitalin, oli vapaaherratar Sophie Mannerheim (1925).

Hilkka kuvasi tilaisuudessa lähetystyöntekijän kutsuaan kaiken naisten ja lasten parissa tekemänsä työn pohjavireenä. Hänen välityksellään lähetystyö ja ruohonjuuritason kansalaisyhteiskunnan rakentaminen soittavat samaa teemaa, jonka myös yhteiskunnalliset päättäjät kuulevat ja jota arvostavat. Kokonaisvaltainen julistuksen ja palvelun yhteys kuuluu partituuriin. 

Viime päivinä meitä on ilahduttanut tuore raportti UM:n kansalaisjärjestöyksikön päällikön ja ulkoasiainsihteerin hankeseurantamatkasta Mongoliaan. Raportissa todetaan muun muassa näin: Kylväjä on keskisuuri, merkittävä kehitysyhteistyöhankkeiden toteuttaja ja tekee tuloksellista työtä haasteellisilla alueilla huomioiden erityisesti helposti syrjäytyvät ryhmät ja vähemmistöt. Loppulause kuuluu: "Hankeseurantamatka antoi vaikutelman, että Kylväjän Mongolian työ on tuloksellista ja kehitysvaikutuksia aikaansaavaa kohdistuessaan erityisesti helposti syrjäytyviin ryhmiin."

Melodian ohella kokonaisuuteen kuuluu ja sitä koossa pitää vähä-eleinen, mutta välttämätön rytmiryhmä. Ystäväkirjeestä islamilaisessa maassa: Raamattupiiriä on pidetty nyt joka sunnuntaina. Pääsiäisjuhlan jälkeen mukaan tullut uusi piiriläinen on käynyt säännöllisesti. Yritämme rohkaista kaikkia tulemaan joka viikko jotta piiriläiset oppisivat tuntemaan toisensa ja heidän välilleen syntyisi yhteys. Mielellämme näkisimme lisää uusia ihmisiä tulevan piiriimme. Kahdella piiriläisellä ei ole työtä, sen jätämme teille rukousaiheeksi.

Saman kapellimestarin johdolla soitamme isoissa ja pienissä kokoonpanoissa eri puolilla maailmaa. Tavoite on ilmaista säveltäjän suunnitelmaa. Siihen tarvitaan yhteys Kapellimestarin, soittajien ja kuulijoiden välillä.

Tämä onkin mielestäni Kylväjänkin tulevaisuuden suurin haaste: siirtää seuraavalla sukupolvelle kutsu osaksi isoa kokonaisuutta. ”Että emme eläisi enää itsellemme vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista meidän tähtemme”. Soitamme orkesterissa, joka on tähän maailmaan koottu tiettyä tarkoitusta varten. Sinulla ja minulla on siinä paikka, koska meidät on kastettu yhdeksi ruumiiksi.

Hyvät ystävät, seurataan kapellimestaria ja pidetään huolta, että soitamme samoista nuoteista.


Ei kommentteja: