Lähetyksen kesäpäivät 15.-17.6.2018 Raahessa #Syvemmälle

15.-17.6.2018 Kylväjän ja Suomen Raamattuopiston yhdessä järjestämät Lähetyksen kesäpäivät Kauniaisissa.

Täältä löytyvät edellistenkin kesäpäivien postaukset.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Tästä puhutaan vielä

Yleisön pyynnöstä lähetysjohtaja Pekka Mäkipään seurakuntien edustajien tapaamisessa lauantaina 7.6.2008 pitämä puhe julkaistaan täällä.

Kirkon lähetystyö – tästä puhutaan vielä!

Kunnioitetut työtoverit,
Kiitos Teille, että paikallisseurakunnissa pidätte esillä lähetystyötä ja puolustatte sen oikeutusta!
Paavali kirjoittaa: ”Veljet (ja sisaret!) Iloitkaa siis Herrassa, Minä en kyllästy kirjoittamaan teille yhä uudestaan samoista asioista, ja sittenhän teillä on tarkka tieto.” (Fil. 3:1)
En tiedä olisiko itse Paavalikaan jaksanut vuodesta toiseen innostua puhumaan ”kirkon lähetystyön järjestämisestä”! Tällainen kirkollinen kestoaihe meillä kuitenkin on nyt ollut jo 15 vuoden ajan. Näissä seurakuntien edustajille tarkoitetuissa tilaisuuksissa kesäpäivillä asia on ollut esillä jollain tavalla ainakin vuodesta 2003, josta lähtien olen näissä ollut mukana. Monia työtunteja kirkossamme on käytetty tässä väsytystaistelussa. Siksi on tärkeää, että ymmärrämme missä mennään ”Sittenhän meillä on tarkka tieto”.
Viimeisin vaihe on kahden päivän (5.6.) takaa, jolloin pidettiin piispa Simo Peuran johdolla Kirkon lähetystyön toimikunnan kokous (jatkossa KLT).
Kirkon lähetysstrategia
KLT päätti käynnistää kirkon lähetystyötä ja kansainvälistä diakoniaa koskevan strategiatyöskentelyn 3.5.2005. enemmistöpäätöksellä 4-3. Vähemmistöön jääneen kannan mukaan strategiaa ei voida laatia ennen kuin on päätetty toimintarakenteesta.
Nyt on työskentelyssä päästy siihen vaiheeseen, että asiakirjan teksti on melko valmis, puuttuu enää oikeastaan toimintarakenne.
Strategia on määrä ensi syksyn aikana viedä kirkon ulkoasianneuvoston (KUN) kautta kirkkohallituksen täysistunnon hyväksyttäväksi. Mikäli siinä esitetään muutoksia nykyiseen toimintarakenteeseen, tulee asia kirkolliskokouksen päätettäviksi, koska nykyiset toimijat ovat saaneet valtuutuksensa kirkolliskokoukselta.
Käytännössä esillä on ollut kolme toimintarakennetta
  1. Nykyinen tilanne ja toimijoiden itsenäinen toiminta, ilman yhteistä strategiaa
  2. Ns. yhden organisaation malli, jota Suomen Lähetysseura on ajanut.
  3. Usean toimijan sopimusmalli, joka poikkeaa nykyisestä tilanteesta siten, että kirkkohallitus solmii jokaisen toimijan kanssa erikseen sopimuksen, jossa sitoudutaan yhteistyön kehittämiseen.
Yhden organisaation mallissa kirkon ylärakenteeseen muodostettaisiin kirkkohallituksen alaisuuteen lähetysosasto ( talous- henkilöstö-, hallinto- ja toiminnallisen osaston rinnalle). Vastaava rakenne on toteutettu Ruotsin kirkossa, Baijerin maakirkossa ja ELCA:ssa USA:ssa.
Usean toimijan sopimusmalli tarkoittaa sitä, että kirkkohallitus solmii jokaisen lähetysjärjestön kanssa erikseen sopimuksen, jonka sopimuspohja hyväksytään KLT:ssa. Sopimus lähtee siitä, että kirkko sitoutuu kohtelemaan lähetysjärjestöjään yhdenvertaisesti. Kirkon lähetysjärjestöt sitoutuvat puolestaan kohtelemaan toisiaan tasavertaisesti.
Yhteisen strategiaan sitoutumista on vaikeuttanut luottamuspula siitä, mihin pyritään. Viime viikkoina erityistä närkästystä on aiheuttanut se, että SLS, KUA ja Pipliaseura lähettivät toukokuussa seurakuntiin talousarviovetoomuksen, jossa seurakuntia kehotetaan käyttämään kolmea järjestöä tuen pääkanavina. Tähän saakka useiden vuosien ajan kyseisen vetoomuksen ovat allekirjoittaneet kaikki toimijat yhdessä. Lähetysstrategialuonnoksessa useaan otteeseen ilmaistu pyrkimys tiivistää toimijoiden keskinäistä yhteistyötä tuli näin outoon valoon.
Lähetysjärjestön näkökulmasta on sanottava, että KLT:ssa seurakuntia edustavilla jäsenillä on realistinen ja rakentava lähestymistapa asioihin. Siitä olen iloinnut. Samoin piispa Peura on johtanut työtä tarmokkaasti ja viisaasti. Näyttää siltä, että seurakunnista käsin nähdään hyvin se, että vaikka usean toimijan mallissa on haasteensa, se kuitenkin mahdollistaa paikallisen tilanteen, eri herätysliikkeiden ja paikallisen perinteen huomioon ottamisen. Seurakuntien jäsenet ovat ruohonjuuresta käsin sitoutuneet vaihtelevasti järjestöjen tukijoiksi. Paikallisseurakunta on kaikkia yhdistävä yhteinen tekijä.
Jo tässä vaiheessa on selvää, että KLT on joko yksimielisesti tai enemmistöpäätöksellä piispa Peuran johdolla asettumassa tukemaan sopimusmallia (3.) Uskon, että Kylväjän kanta on malliin myönteinen, vaikka lopullisen päätöksen tekee yhdistyksen hallitus. Toimintarakenne-ehdotus valmistellaan KLT:n syksyn ensimmäiseen kokoukseen. Alustavaan ehdotukseen kuuluu ajatus siitä, että hiippakuntien lähetyssihteerit tulevaisuudessa (nyt SLS:n työntekijöitä) valittaisiin kokonaiskirkon palvelukseen ja järjestöt rahoittaisivat heidän palkkaustaan esimerkiksi seurakunnilta saamiensa talousarviomäärärahojen suhteessa.
Kokemuksia toisista luterilaisista kirkoista
Kirkkomme lähetystehtävä-mietinnön loppusuoralla (2004) äänestettiin siitä, otetaanko mietintöön mukaan muiden luterilaisten kirkkojen tilanteen kuvaus. Hävisimme äänestyksen, sitä ei otettu mukaan. Kokemukset integraatiomalleista eivät ole mairittelevaa luettavaa lähetystyöntekijämäärien ja kirkottomille alueille suuntautumisen kannalta.
Huhtikuussa 2008 pohjoismaiset lähetysjohtajat kokoontuivat Helsingissä. Siellä saimme päivitystä tilanteeseen muissa pohjoismaissa. Pari esimerkkiä.
Tanskassa toteutettiin Tanskan lähetysseuran (DMS) ja Santaalilähetyksen (DSM) fuusio vuonna 2000. Uudella toimijalla, Danmission, on tänä päivänä (2008) 28 lähetystyöntekijää. Järjestön pääsihteeri kertoi, että he päättivät vastikään lopettaa työn Mongoliassa, koska sinne ei löytynyt lähtijöitä.
Ruotsin kirkon lähetyksellä (Uusi nimi on Hela Världen sen jälkeen kun Lutherhjälpen (paikallinen KUA) ja Svenska Kyrkans Mission yhdistyivät). Yhdessä organisaatiossa vuonna 2008 on lähetystyöntekijöitä 45. Kirkkolähetyksen edustajan mukaan ”erityinen kysymys kirkolle on, miten kanavoida lähetyksen vapaaehtoistyötä”.
Emerituspiispa Erik Vikström kommentoi asiaa Kyrkpressenissä (28.4.). ”Vår väg här i Finland har varit en annan, och det är nog bäst mot vår egen tradition och för saken att det hålls så. Vi har självständiga kyrkliga missionsorganisationer som har kontakt med gräsrötterna, som givetvis samarbetar med varandra och med kyrkostyrelsen och med utlandshjälpen, men som inte kan eller borde sälja sin frihet att agera självständigt och innovativt och att ständigt vara på väg utåt mot områden och situationer där evangeliet inte är känt. Svenska kyrkan har nu kommit ner i ca 45 missionärer av vilka en del dessutom torde kunna klassas som biståndsarbetare. Från vår kyrka - med det system vi har i dag - har vi visst omkring 400 missionärer. Så det är litet att vinna och mycket att forlora om vi skulle gå in för en toppstyrd och med utlandshjälpen integrerad "kyrkomission" (som kanske sedan inte ens skulle få kallas "mission").

USA:n suurin luterilainen kirkko ELCA (n.5 miljoonaa jäsentä) muodosti kirkon organisaatioon lähetysosaston. Kirkolla on lähetystyöntekijöitä n.250. Toiseksi suurin luterilainen kirkko LCMS (n. 2,5 milj.) toteuttaa toisenlaista rakennetta, joka perustuu usean toimijan malliin. Kirkolla on yli 300 lähetystyöntekijää ja sen työ on selkeämmin suuntautunut ns. tavoittamattomille alueille.
Miksi emme ottaisi oppia Etiopiasta? Mekane Yesus –kirkko päätti vastaanottamisen sijasta alkaa itse tehdä lähetystyötä. Mitä se teki? Perusti keväällä 2008 lähetysjärjestön!
Kylväjän kanta
Kylväjässä olemme osallistuneet aktiivisesti lähetysstrategiatyöskentelyyn. Hallituksen jäsenet ovat kommentoineet luonnosta ja kommentit on välitetty KLT:lle. Myönteisenä työskentelyssä olemme pitäneet sitä, että nyt asiaa on yritetty lähestyä sisältökysymyksistä käsin, eikä rakenteesta.
Kylväjän rooli, yhtenä joukossa, on ollut pitää esillä lähettien lähettämistä sekä alueita, joilla on vähän tai ei lainkaan kirkkoja ja kristittyjä. Olemme muistuttaneet siitä, että lähetystyön varsinainen tarkoitus ja päämäärä ei ole kirkkojen välinen yhteistyö vaan kirkottomille alueille pääseminen. Näillä alueilla on usein kristillisen kirkon ja sen jäsenten toimintavapautta rajoitettu eikä kumppanina välttämättä ole paikallista kirkkoa.
Yhden organisaation mallia perusteellaan muuttuneella lähetystilanteella. ”Lähetystyö on muuttunut kirkkojenväliseksi yhteistyöksi”. Kirkot haluavat yhteistyökumppaniksi ja sopijaosapuoleksi kirkon eikä järjestöjä. Kirkottomille alueille ja seurakuntien syntymiseen tähtäävälle järjestölle kuten Kylväjälle tällainen näkemys lähetystyöstä on yksipuolinen ja paikalleen jämähtänyt. Lähetyksellä on monenlaisia kumppaneita, mutta sen varsinainen tavoite on edelleen sama: ”edistää lähetystyötä ei-kristittyjen keskuudessa” (KJ § 4,4). Yhden organisaation malli on nähty aiheuttavan vapaaehtoisaktiivisuuden laskua, lähetystyöntekijöiden määrän romahtamista ja kirkottomille alueille etenemisen hidastumista tai pysähtymistä.
Pitää myös muistaa, että järjestöjen toiminta ei lakkaa vaikka kirkkoon syntyisi kirkkolähetys. Se vain merkitsee lähetysresurssien ohjautumista kokonaan ohi evankelis-luterilaisen kirkon rakenteen. Lähetys näivettyy, hajaannus lisääntyy.[1]
Elämänehto kirkossa on, että seurakunnissa julistetaan evankeliumia syntisiä etsivästä ja pelastavasta Vapahtajasta.[2] Ilman sitä ei synny liikettä kohti sitä maailmanosaa, jolla ei ole mahdollisuutta kuulla ja ymmärtää. Lähetystyö lähtee paikallisseurakunnasta ja sen tavoitteena on seurakunnan syntyminen. Heitä, joiden keskuudessa ei ole seurakuntaa, kirkkoa tai kristittyjä, eikä mahdollisuutta kuulla hyvää uutista, on tänä päivänä lähes 1,9 miljardia ja määrä kasvaa päivittäin yli 50.000 ihmisellä. Eräs pääsyy on se, että lähetys nähdään ainoastaan kirkkojenväliseksi yhteistyöksi. Kärjistetysti: Jos kaikki vain tukevat kuka tekee?
Kirkkomme lähetystyön elämän ja kuolemankysymys on, pystytäänkö hyödyntämään ainutlaatuinen ja monipuolinen toimijarakenne. Yhteistyön tiivistämiselle niin paikallis-, hiippakunta kuin kokonaiskirkon tasolla on tarvetta. Siihen mekin Kylväjässä haluamme sitoutua. ”Yhteistyöhakuisuus oman kutsumuksen ja työnäyn säilyttäen, on Kylväjän toimintaa ohjaava periaate” (Jeesus maailmalle, Kylväjän strategia 2007-10) Yhtenä kirkkomme lähetysrakkauden kanavana Kylväjä haluaa koota, ei sitoa!
---
Kotimaan verkkolehdessä pari viikkoa sitten meiltä kysyttiin monenneksiko konservatiivisin lähetysjärjestö Kylväjä on. Onhan sitä jonkin sortin konservatiiveja oltava, jos järjestön työnäky ja kutsumus on 2000 vuotta vanha. ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät”. Tämän kutsumuksen ja tehtävän haluamme säilyttää. Pyrimme olemaan vertaamatta Kylväjää muihin toimijoihin. Pietari kysyi: ”Entä hän Herra”. Jeesus vastasi: ”Mitä se sinulle kuuluu. Seuraa sinä minua”.(Joh. 21:22)
Kylväjä on lähetystyöntekijöitä lähettävä järjestö. Lähetystyöntekijöissä ja heidän tukirenkaissaan on monenlaista väkeä (n. 8000). Pari vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan yli 50 % ei osannut sijoittaa itseään mihinkään perinteiseen kirkon sisäiseen herätysliikkeeseen. Tärkeää heille oli saada olla mukana lähetystyössä.
Tärkeää Kylväjässä on sitoutua uskonpuhdistuksen periaatteeseen: ”yksin uskosta, yksin armosta yksin Kristuksen tähden”. Kylväjä saa nimensä Jeesuksesta. Lähelle keskimmäistä ristiä Golgatalla haluaisimme sijoittua. Sen ristin äärelle haluamme koota ihmisiä lähellä ja kaukana. Kiitos, että saamme sitä tehdä yhdessä!
---

[1] Kirkossamme keskustellaan, miten kansankirkkoa voitaisiin vahvistaa ja elävöittää luomalla tilaa yhteisöllisyydelle ja valinnanvapaudelle. Täällä Tuomiokirkkoseurakunnassakin rakennetaan yhteisöä seurakunnan sisään. Rakenteita tulisi uudistaa siten, että ne tukisivat kirkon uudistumista. Olisi ristiriitaista ja epäloogista valmistella sellaista lähetysstrategiaa, jossa toimijoiden moninaisuutta ja erilaisia painotuksia pidettäisiin ”itsekkäinä pyrkimyksinä ja yhdistymiselle vahvan tahtotilan puuttumisena”.
[2] Ristillä riippuvan Vapahtajan katselemisesta kasvaa lähetysrakkaus. Herrnhutin 1200 asukkaan kylästä lähti 30vuoden aikana 1700-luvun alkupuolella lähetystyöntekijöitä yli 60 maahan. Ensimmäinen suomalainen lähetystyöntekijä, Mattias Nyberg lähti vuonna 1756 Herrnhutin veljesseurakunnan lähettämänä Surinamiin, Etelä-Amerikkaan. Herrnhutilaiset etsivät kaikkein etäisimmät ja laiminlyödyimmät osat maapallolta. Lähetystyön tulevaisuus on nyt ja aina kiinni siitä saako syntien anteeksiantamuksen evankeliumi sijaa sydämissämme.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kameleontti kiittää pikaisesta toimituksesta.Hyvää kesää toimiston väelle!

Kylväjän Kirsi kirjoitti...

Hyvää kesää kameleontille.