Valokuvaustapahtuma. Aiheena Pelastustie

Tapahtuman säännöt:
Kuvatkaa Pelastustiestä huomauttava kyltti ympäristöineen.
Julkaiskaa se omalla sivullanne jossain netissä ja linkittäkää tämän postauksen pysyvään linkkiin, jotta muutkin löytävät haasteen.
Kommentoikaa tämän viestin kommenttikentässä liittämällä sen sivun pysyvä linkki, jossa kuvanne on, jotta myöhemminkin kuva löytyy esim. blogista ja saatte yleisöä postauksellenne.

Huom! Jos kommentin nettiosoite ei toimi linkkinä, voit tarkastella kommentteja kopioimalla lähetetyt osoitteet selaimesi osoiteriville :)

Twiitit #Pelastustie

Kesäpäivien ilmoituksia seurakuntiin

Ensi viikon alussa saapuvat ensimmäiset Kesäpäivien ilmoitukset seurakuntiin postissa, joka on osoitettu kirkkoherroille. Toiset ilmoitustaulukappaleet tulevat lähetyssihteereille osoitetussa postituksessa pian perässä.
Ilmoitukset ovat A4-kokoa, koska seurakunnilta on tullut viesejä, että isommat eivät mahdu ilmoitustiloihin. Jos jossain tahdotaan siis isompia, pistäkää viestiä esimerkiksi Kylväjään, viestintään niin lähetämme mielellämme isompiakin.

Ja Lähetyksen kesäpäivien tavoitteena on, että saisimme tuplatuksi kävijämäärän. Tämä käy helposti, jos jokainen kutsuu ja tupo yhden uuden ihmisen tullessaan.

Kiinnostaako taiteen ostaminen?

Miten teidän mielestänne taiteen myynti kesäpäivillä kannattaa järjestää?
Huutokauppa? Myyntinäyttely?

Onko ehdotuksia?

Lähetyksen kesäpäivien ennakko-ohjelma jaossa

Kylväjän työntekijöiltä saa Lähetyksen kesäpäivien ennakko-ohjelmaa jaettavaksi.

Ohjelma löytyy myös täältä Ohjelma-välilehdeltä.

Kesäpäivien julisteaihe on juuri julkaistu ja sitä on lupa levittää kesäpäivien mainostarkoituksissa.

Tavoitteenamme on kaksinkertaistaa kesäpäivien osanottajamäärä. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että jokainen kutsuu mukaan yhden ystävän.

Tavoitteena kesäpäivien osanottajamäärän tuplaaminen

Viikkoa ennen juhannusta Kauniaisissa vietetään Lähetyksen kesäpäiviä. Tavoitteena on tuplata kesäpäivien osanottajamäärä. Tämä käy hyvinkin helposti: jokainen osanottaja kutsuu yhden uuden ihmisen mukaansa. Suljemme kesäpäivät ja niihin kutsumisen esirukouksiinne.

Ensi vuonna Kauniaisissa

Lähetyksen kesäpäivät 2013 pidetään viikkoa ennen juhannusta Kauniaisissa, Suomen Raamattuopistolla. Tarkempaa tietoa myöhemmin tässä blogissa.

Pyhä Henki luo yhteyden

Laulu: On vaikeata rakastaa, vaan oppivani soisin

Pyhä Henki luo yhteyden

Lehtori Marja-Kaarina Marttilan raamattutunti Lähetyksen kesäpäivillä Imatralla 2012

Luokkahuoneessa istuu 18 opiskelijaa, jotka tulevat 15 eri maasta tai kulttuuripiiristä. Oppitunnin aiheena on 1 Mooseksen kirjan 3. luku Missä olet Adam? Kaikilla on kaksi Raamattua auki pulpetilla, yksi suomeksi ja yksi omalla kielellä. Oppitunnin aluksi laulettiin Leikkejä on monta valo on yksi, hän on Jeesus Kristus. Luokassa on auki myös kaksi hepreankielistä Raamattua, toinen on modernia hepreaa, jota lukee yksi opiskelijoista ja toinen on  VT, jossa jossa Heprea-Englanti- rinnakkain, josta opettaja yrittää ruostuvalla heprean taidollaan tarkistaa joidenkin sanojan merkityksiä. Kun käännöksiä on niin monia, välillä tulee kiivas keskustelu siitä, mikä niistä on oikea.

Olemme Suomen Raamattuopiston Kristittynä Suomessa –maahanmuuttajien kotoutumiskurssin oppitunnilla. Viikossa opiskellaan 14 lähiopetustuntia suomen kieltä ja sen rinnalla kulttuuria, maan historiaa, yhteiskunta ja työelämätietoutta ja joka viikko myös Raamattua ja katekismusta. Kun minua pyydettiin tämän opintolinjan vastaavaksi opettajaksi, tiesin, että se tulee olemaan hyvin erilaista kuin homogeenisen äidinkielenään samaa kieltä puhuvien opettaminen. Olen opettanut vuosia Mongoliassa, jossa olen itse ollut vierasmaalainen ja saanut vähän kokemusta kulttuurienvälisestä kohtaamisesta opetustilanteessa. Mutta pelkän tämän kokemuksen varassa en olisi ottanut vastaavan opettajan tehtävää vastaan. Uskalsin toimeen ryhtyä, koska uskon, että Pyhä Henki luo yhteyden yli kieli- ja kulttuurimuurien.

Meidän aiheemme tässä ja nyt on laaja ja liittyy kolmannen uskonkappaleen teemaan eli Pyhän Hengen työhön. Olen valinnut yhden raamatunkohdan, jonka kautta pureudumme kysymykseen, miten Pyhä Henki luo yhteyden ihmisten keskelle. Pyhän Hengen toimintaa emme voi ohjata, emme voi Henkeä määrätä. Se puhaltaa siellä missä se tahtoo ja luo yhteyttä jopa sellaisten ihmisten keskelle, jotka ovat alun perin täysin tuntemattomia toisilleen, joilla on aivan erilainen kulttuuritausta ja jotka tulevat keskenään vuosikymmeniä sotineista valtioista. Kyse on siis jostakin sellaisesta, jota ei rakenneta suvaitsevaisuudella, humanitäärisyydellä, filantropialla tai muulla sellaisella, joka lähtee ihmisen pyrkimyksestä murtaa välillämme olevia yhteyden esteitä.

Aivan aluksi voimme sanoa, että PH ei luo yhteyttä tekemällä ensin kaikki ihmiset ystäväksi keskenään. Aito Pyhän Hengen luoma yhteys ei ala siitä, että ihmiset tutustuvat toisiinsa ja heistä tulee ystäviä keskenään. Sehän olisi inhimillisiin suhteisiin perustuvaa yhteyttä eikä PH:n luomaa yhteyttä. Sellainen yhteys olisi hyvin heikolla pohjalla ja menisi rikki, kun tulisi eteen ensimmäinen asia, josta ollaan eri mieltä eikä löydetä rakentavaa tapaa keskustella. Yhteys hajoaisi inhimilliseen epätäydellisyyteen, jos se perustuisi meistä lähtöisin oleviin tekijöihin.

PH:n yhteys ei siis perustu ystävyyteen, niin tärkeä asia kuin ystävyys onkin. Valitettavan usein me ajattelemme, että voimme kokea yhteyttä vain ystäviimme tai niihin, jotka jotenkin tunnemme. Näin ajatellen menetämme paljon. Pyhä Henki kuten totesin, luo yhteyden, joka ei perustu mihinkään ihmisistä lähtevään. Ihmiset, jotka ovat kokeneet PH:n luomaa yhteyttä voivat kyllä tulla ystäviksi keskenään, mutta ystävyys on mahdollinen seuraus eikä yhteyden edellytys.

PH:n yhteys ei myöskään perustu siihen, että olemme samasta kirkkokunnasta. Se ei perustu siihen, että olemme aina laulaneet samoja hengellisiä lauluja, tulkinneet tietyt raamatunkohdat aina samalla tavalla. Yhteys, jonka PH henki luo on syvempää kuin yhteys joka syntyy samanmielisten ihmisten kesken ja perustuu näihin samankaltaisuuksiin. Miten PH siis luo yhteyden?

Luemme Joh evankeliumin 14.luvun jakeesta 15 jakeeseen 27.

Jeesus lupaa tässä lähettää Pyhän Hengen omilleen ja sanoo erään tähän liittyvän asian ainakin neljä kertaa.  Saman asian neljään otteeseen vähän eri sanoin. Sen täytyy siis olla keskeinen myös Pyhän Hengen kannalta. Mikä se on?

1.     Heti aluksi jakeessa 15.: Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.

2.     Toiseksi jakeessa 21: Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua.

3.     Kolmannen kerran jakeessa 23: Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani.

4.     Ja neljänneksi ikään kuin varmuuden vakuudeksi, sillä kolme kertaa VT:ssa tarkoittaa jo tärkeää erittäin painokasta asiaa. Jakeessa 24 sama asia kääntäen kielteiseksi muodoksi: joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani.

Tässä yhteydessä sanat käsky, käskyt, sana ja kaiken mitä olen teille puhunut viittaavat kaikki samaan asiaan siis Jeesuksen opetukseen eli koko siihen ilmoitukseen, jonka Jeesus oli saanut tehtäväkseen tuoda Isältä meille. Kyse ei ole vain eettisestä opetuksesta kuten saatamme ymmärtää sanan käsky. Tosin se tarkoittaa myös eettisiä käskyjä, sillä opettaahan Jeesus sekä sanoillaan että teoillaan, miten meidän tulee elää hänen seuraajinaan. llmoitukseen kuuluu sekä tieto siitä, kuka Jumala on ja mitä hän Jeesuksessa tekee ihmiskunnan hyväksi että myös tieto siitä, mikä on totuus ja miten ihmisen tulee elää. Joka rakastaa Jeesusta, elää hänen ilmoituksensa piirissä ja sanan valo ohjaa häntä.

Jeesus lupaa toisen Puolustajan. Kuka on tämä toinen? Kreikan sana Paracleetos, jota Beasley-Murray brittiläisen UT: n selittäjän mukaan ei tule tässä yhteydessä ymmärtää vain oikeussaliin kuuluvana puolustusasianajajan käsitteenä vaan enemminkin ilmaisulla ”viereen kutsuttu” eli kanssakulkija, mentori, ohjaaja ja tukija. Kun Jeesus sanoo lähettävänsä toisen tällaisen, se tarkoittaa, että Hän itse on se ensimmäinen Puolustaja, joka meillä on.

Tästä meille avautuu yksi Pyhän Hengen luoman yhteyden peruspilari: Raamatun opetuksen mukaan Jeesus ja Pyhä Henki ovat yhdessä seisomassa meidän rinnallamme, jotka uskomme. He ovat kanssakulkijamme sekä täällä maailmassa, joka vastustaa Jumalaa että myös kerran, kun seisomme Kaikkivaltiaan, Pyhän Jumalan edessä ja elämämme DVD näytetään meille. Kasvomme eivät punastu häpeästä, vaan saamme painaa ne toisella puolella seisovaa Jeesuksen valkoista viittaa vasten ja tuntea, kun toisella puolella Pyhä Henki purista kättämme ja toteaa Isän edessä, että tämä sinun luomasi ihminen on pannut toivonsa Poikasi Jeesuksen sovitustyöhön ristillä ja hänen ylösnousemukseensa, jossa synti, kuolema ja pahan valta on voitettu. Tämä ihminen on kastettu meidän kaikkien Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja hän uskossa tarttuu kaikkeen siihen, mitä Sinun sanassasi sanotaan.

Miten Pyhä Henki luo yhteyden? Tässä ensimmäinen vastaus

A.     Se puolustaa ja ohjaa meitä.

Mihin se ohjaa? Äsken luimme, että Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää,

1.     opettaa teille kaiken ja

2.     palauttaa mieleenne kaiken,

mitä olen teille puhunut.

Koko Johanneksen evankeliumi korostaa, että Jeesus on Jumalan lähettämä, hän on lähtöisin Jumalasta, hänellä on tehtävä Jumalalta ja valta, jonka hän on saanut, on Isältä. Kuten Jeesus on Isän lähettämä ja tuli Isän nimessä, myös Henki on Isän lähettämä ja tuli Jeesuksen nimessä. Tässä yhteydessä meidän täytyy ymmärtää kaksi asiaa PH:n työstä.

1.     Henki ei tuo mitään uutta ilmoitusta, vaan opettaa ja muistuttaa kaikesta, mistä Jeesus jo oli opettanut.

2.     Henki on Jumalan yksi persoona, kuten Isä ja Poika, eikä persoonaton voima.

Nyt löydämme toisen vastauksen kysymykseen Miten PH luo yhteyden?

B.    kun Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa Jeesuksen sanoista, syntyy aito Hengen luoma yhteys. Tätä sain kokea monella oppitunnilla Kristittynä Suomessa-linjalla. Raamatun sana, jota tutkimme yhdessä, sai meidät katsomaan ensin omaan sisimpäämme ja näkemään ne asiat itsestämme, jotka ovat esteenä yhteydelle eli oman syntimme. Siellä näkyy itsekkyyttä, oman voiton tavoittelua, epätervettä kilpailua ja toisten painamista, jo lapsena omaksuttuja pinttyneitä asenteita, joissa halveksitaan toisia kansanryhmiä, ylpeyttä, kateutta, ahneutta, ilkeitä ja pahoja ajatuksia, valkoisia ja mustia valheita, likaisia ajatuksia ja himon vallassa sanottua ja tehtyä sekä myös sanoilla tappamista. Kun tutkimme mainitsemaani kohtaa 1 Mooseksen kirjan lukua 3, yksi afrikkalaisista miesopiskelijoista totesi, ”että hän on aina ajatellut, että Jumalan käskyn rikkominen oli Eevan syy ja Adam halusi vain tehdä rakkaalleen mieliksi ottamalla kielletyn hedelmän vastaan ja syömällä sen. Nyt kun tässä yhdessä olemme tästä keskustelleet, alan ymmärtää, että jos Adam todella olisi rakastanut Eevaa puhtaasta sydämestä, hän ei olisi ottanut hedelmää vastaan, vaan olisi painanut Eevan käden alas ja käskenyt tiputtaa hedelmän maahan ja sanonut: ’Pane se pois, emme saa syödä tästä puusta. Ymmärrän, että se näyttää sinusta kauniilta ja hedelmä varmaan on makea ja käärmeen puhekin kuulostaa viisaalta, mutta Jumala Luojamme sanoi, ettemme saa tästä syödä. Varmasti siinä on jokin salattu viisaus, jota emme nyt vielä ymmärrä’ ”.

Koko luokka kuunteli hiljaa. Hiljaisuus jatkui, kunnes aasialainen nainen jatkoi silmät kostuneina: ”Mutta näin ei käynyt, Eeva antoi hedelmän ja Adam otti sen vastaan ja molemmat lankesivat syntiin.”  Adamin ja Eevan yhteys, jota tässä yritettiin rakentaa yhdessä kielletyn hedelmän syömisenä, ei perustunut totuuteen vaan valheeseen. Yhteyttä ei syntynyt, vaan heti kun Jumala kysyi, mitä oli tapahtunut mies ja nainen alkoivat syyttää toisiaan.

Siinä Kristittynä Suomessa –linjan opetustilanteessa Pyhä Henki, joka on totuuden Henki, opetti ja muistutti meitä ja samalla loi luokkaan yhteyden, jota millään inhimillisellä keinolla emme olisi saaneet aikaan, vaikka olisimme kaikki olleet saman perheen lapsia ja olisimme aina rakastaneet toisiamme yli kaiken. Totuus ihmisen tilasta Luojansa edessä tuli selvästi esille, tässä afrikkalaisen miehen oivalluksessa. Totuus Jumalan sanan edessä myös yhdisti meidät toinen toisiimme. Se rikkoi hengellisen ylpeyden kahleita ja kehotti antamaan anteeksi luokkatoverin heikkoudet. Henki kehotti rakastamaan toista, koska me olemme kaikki Luojamme edessä käskyn rikkoneita ja me tarvitsemme Jeesusta. Ei ole niinkään vähäinen rakkauden osoitus, jos voit sietää joko uskossa tai rakkaudessa heikkoa lähimmäistäsi. Anteeksiantaminen rakentaa yhteyttä.

C.     Kolmas tapa jolla Pyhä Henki rakentaa yhteyttä on siis se, että se aina osoittaa totuuden. Pyhä Henki on Totuuden Henki. Todellinen yhteys ei voi koskaan rakentua valheelle.

D.    asia, jonka haluan nostaa esille aiheesta miten Pyhä Henki rakentaa yhteyden tulee jakeissa 22-23, kun  Juudas -- se toinen, ei Iskariot – kysyy Jeesukselta: "Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?" 23 Jeesus vastasi: ” Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani”

Yhteys voi syntyä vain niiden välille, joille Jeesus on rakas. Jeesus sanoo konditionaalissa Jos joku rakastaa, eli se on kyllä mahdollista kaikille. Jos joku rakastaa Jeesusta, se tarkoittaa, että hän noudattaa Raamatun opetusta. Niiden välille, jotka uskovat ja noudattavat Raamatun opetusta, ilmoituksen sanaa, syntyy yhteys, jota  maailma ei voi kokea, ja jota se ei voi ymmärtää. Sen yhteyden, jonka Pyhä Henki luo, voivat kokea vain ne, jotka uskovat Jeesuksen sanat ja pyrkivät noudattamaan niitä myös elämässään.

Ne jotka ehdoin tahdoin opettavat Raamatun sanan vastaisesti ja menevät mukaan sellaiseen elämään, jossa Jeesuksen käskyt kielletään tai ne kierretään tai vääristetään inhimillisellä selittelyllä tämän ajan ihmisten korviin ja elämän tapoihin sopiviksi, eivät pääse siihen yhteyteen, jonka Pyhä Henki luo, vaikka yrittäisivätkin. He ovat maailmassa ja saatamme kysyä kuten Juudas tätä asiaa Jumalan edessä:” Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille, etkä maailmalle?”

Meidän on vaikea elää tässä jännitteessä, joka syntyy Jeesuksen käskyjen noudattamisesta ja elämisestä maailmassa, joka vastustaa käskyjä. Kristittyinä haluaisimme elää rauhassa kaikkien kanssa, mutta kun maailma huomaa, että elämäntapamme ja päämäärämme ovat erilaisia kuin sen, rauha rikkoutuu. Maailma haastaa jokaisen kristityn vastaamaan, miksi seuraat tuollaisia ikivanhoja opetuksia, kuten esimerkiksi että Jumala olisi luonut maailman.

Maailma huomaa jossain vaiheessa, että opetamme ja elämme toisin kuin yleinen mielipide. Sitä se ei voi hyväksyä. Se ei olisi maailma, jos se ei pyrkisi siihen, että kaikki tekevät niin kuin se haluaa. Se ei olisi yleinen mielipide, jos se ei pyrkisi siihen, että kaikki menevät sen kanssa samaan suuntaan.  Emme voi samaan aikaan kokea yhteyttä maailmaan ja Jeesukseen. Se on mahdotonta. Jos vilpittömästi kuuntelemme Jumalan sanaa ja otamme sen vastaan uskossa, se johtaa siihen, että sana alkaa vaikuttaa elämässämme. Se alkaa näyttää, missä kohdin olemme menossa väärään suuntaan ja alkaa ohjata meitä oikealle tielle. Sana saa meidät rakastamaan Jeesusta ja noudattamaa hänen käskyjään. Jokainen, joka tähän uskaltaa ryhtyä tämän maailman keskellä saa kokea yhteyttä toisiin saman tien kulkijoihin ja tämä yhteys syntyy, vahvistuu ja pysyy Jumalan sanaan yhdistyneen Pyhän Hengen vaikutuksesta. 

Heh heh

Pyhä Henki luo yhteyden

Lähetysyhdistys Kylväjä kiittää | Evl.fi - Suomen ev.lut. kirkko

Lähetysyhdistys Kylväjä kiittää | Evl.fi - Suomen ev.lut. kirkko

Piispa Seppo Häkkisen saarna Lähetyksen kesäpäivillä

Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen saarnasi Lähetyksen kesäpäivien jumalanpalveluksessa sunnuntaina 17.6.2012 Imatran Tainionkosken kirkossa.

Saarna lähetystyöntekijöiden siunaamismessussa Tainionkosken kirkossa 17.6.2012 Imatralla

Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin." Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi."
Eräälle toiselle Jeesus sanoi: "Seuraa minua!" Tämä vastasi: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni." Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa."
Vielä eräs toinen sanoi: "Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni." Hänelle Jeesus vastasi: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan." (Luuk. 9:57-62)

Kesä on matkailun ja matkojen tekemisen aikaa. Moni teistä kirkkovieraista on tehnyt matkan tänne Imatralle Lähetyksen kesäpäiville. Tänään voimme pyhäpäivän evankeliumissa seurata erästä matkaa. Teksti on osa Luukkaan evankeliumin matkakertomusta. Siinä kerrotaan Jeesuksen vaelluksesta ylös Jerusalemiin. Matkallaan hän kohtaa kolme erilaista miestä. He ovat Luukkaan kertomuksessa esimerkkejä ihmisten tavasta suhtautua Jeesukseen ja hänen kutsuunsa. Evankeliumi asettaa eteemme peilin, josta löydämme itsemme. Samalla se kertoo siitä, millaista on toimia Jumalan valtakunnan työssä. Siinä on erityinen viesti teille tänään lähetystyöhön siunattaville.

Ensimmäisenä Jeesus kohtaa asiasta innostunut ihmisen. Hän sanoo Jeesukselle: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin." Miehen innokkuus on suorastaan kadehdittavaa. Elämä menee hukkaan, jos se on vain passiivista olemista. Se ei vastaa Raamatun käsitystä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Psalminkirjoittaja luonnehtii jumalattomia ihmisiä: "He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa" (Ps. 1:4). Ihminen, joka vain olla möllöttää, ajelehtii kuin akana tuulen mukana sinne tänne. Elämä on tarkoitettu muuhun kuin päämäärättömään ajelehtimiseen.

Miksi Jeesus sitten toppuutteli miestä, joka tuntui olevan täynnä innokkuutta? Miehen innokkuus oli sivustakatsojan yli-innokkuutta. Se kuului selvästi hänen sanoissaan: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin." Mies ei tajunnut, mitä hän puhui. Kukaan ei voinut seurata Jeesusta sinne, minne hänen piti mennä. Ihmisen Pojan kärsimystie vei hänet Golgatan ristinpuulle. Hän kantoi koko maailman synnit harteillaan. Jeesus ei tavoitellut maallista rikkautta eikä kunniapaikkoja. Niitä mies varmaan kuvitteli saavansa hänen seurassaan. Mutta Jeesus kutsui häntä johonkin aivan muuhun. "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua" (Luuk. 9:23).

Jeesuksen seuraamiseen ei riitä mikään hetken mielijohde. Jeesuksen seuraaminen on mahdollista vain hänen ehdoillaan. Ehdot ovat karut, kustannukset suuret eikä kielteisiä puolia peitellä. Hintana on torjuntaa ja kodittomuutta. Elämän arjessa kaikki yli-innokkuus karisee pois. Meistä itsestämme lähtöisin oleva joutuu antamaan tilaa sille, minkä Pyhä Henki saa aikaan. Tätä koulua jokainen kristitty joutuu käymään. Se on myös teidän lähetystyöhön siunattavien osa. Meidän tulee vähetä, jotta Kristus pääsee esille. Siihen suostuminen ei aina ole helppoa. Joskus se tekee suorastaan kipeää. Mutta vain siten voimme olla Kristuksen käytössä.

Toiselle miehelle Jeesus esitti suoran kutsun: "Seuraa minua!" Tämä kuitenkin vastasi: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni." Mutta Jeesus tokaisi: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa."

Mies yllättyy, kun Jeesus ei sallinut hänen ensin käydä hautaamassa isäänsä. Eikö juuri Jeesus ollut teroittanut vanhempien kunnioittamista? Juutalaisuuden mukaan pojan tärkeimpiä velvollisuuksia oli isänsä hautaamisesta huolehtiminen. Jopa lain tutkiminen piti keskeyttää tämän palvelustyön vuoksi.

Jeesuksen karkeat sanat eivät johtuneet tilannetajun pettämisestä. Jeesus näki miehen läpi. Kuolleet haudattiin silloisen tavan mukaan päivän kuluessa kuolemasta. Miehen isä ei ollut kuollut, muuten hän olisi jo hautajaisvalmisteluissa. Isän hautaaminen oli sanonta, joka tarkoitti ”anna minun palvella isääni tämän elinajan, kunnes hän on kuollut ja haudattu”, sitten minä tulen seuraamaan sinua. Tässä tapauksessa Jeesuksen jyrkkä reaktio oli aivan paikallaan: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa."

Vapahtajan kohtaaminen merkitsee aina arvojen uudelleen arviointia. Evankeliumin mies ei ollut siihen valmis. Kun Jeesus kutsuu, silloin joudumme kysymään, mikä on tärkeintä. Hyvin helposti tämä maailma ja aika kietovat pauloihinsa. Tärkein, yhteys Jumalaan, syrjäytyy ja jää taka-alalle. Mukaudumme tämän maailman mukaan. Ja kuitenkin iankaikkisuuden näkökulmasta on vain yksi tärkeää. Edellinen kristinoppimme ilmaisee sen ytimekkäästi: "Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia." Kaikki muu on tämän rinnalla toisarvoista, toki tärkeää, mutta vähemmän tärkeää.

Te lähetystyöhön siunattavat olette joutuneet arvioimaan sen, mikä elämässä on tärkeintä ja mihin järjestykseen elämänalueet on Kristuksen seuraajana laitettava. Olette vastanneet Jeesuksen kutsuun. Hän on antanut kutsumuksen lähetystyöhön ja nyt johdattanut tähän hetkeen, siunattavaksi tässä messussa. Kutsuessaan hän myös varustaa ja siunaa. Siksi ette ole omalla asiallanne ettekä omien voimienne tai oman viisautenne varassa.

Kolmas Jeesuksen kutsuma mies halusi seurata Jeesusta, mutta hänen piti päästä ensin hyvästelemään kotiväkensä. Jeesus vastasi hänelle yhtä tylyn tuntuisesti kuin kahdelle muullekin: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."

Jeesus ei vaatinut seuraajiltaan perhesiteiden katkaisemista. Hän päinvastoin antoi esimerkin niiden vaalimisesta. Riippuessaan Golgatan ristinpuulla, tuskallisen kuoleman jo lähestyessä, hän pyysi rakkainta opetuslasta huolehtimaan äidistään. Jotakin samanlaista välittämistä ja huolenpitoa hän odottaa meiltäkin suhteessa läheisiimme. Mutta nyt ei ollut kyse siitä. Miehen pyyntö tarkoitti lähtöluvan pyytämistä isältä. Jos vastaus olisi ”Jumala kanssasi” tai ”mene rauhassa”, hän saisi luvan. Käytännössä jos poika olisi kertonut, että haluaisi jättää normaalin elämänsä ja lähteä kiertelevän porukan matkaan, vastaus olisi ehdoton ”ei”. Jo kuulijakin tiesi sen. Mies siis halusi ilmaista Jeesukselle, että hän kyllä on periaatteessa kiinnostunut, mutta isälläni on enemmän valtaa kuin sinulla, joten minun pitää kysyä häneltä. Isän valta oli ylivertainen. Sen ajan kulttuurissa aikuiset pojatkin menivät isän luokse pyytääkseen tältä esimerkiksi lupaa matkoille ja siunausta isoille päätöksilleen. Kyse oli siitä, kuka hallitsee loppujen lopuksi elämääni. Jeesuksen viesti oli selvä: Jumalan tuli olla elämässä ensimmäisellä sijalla.

Vertaus kyntäjästä, joka laskee kätensä auraan, mutta katsoo taakseen, on puhutteleva. Liian hyvin se kuvaa meitä ja oman aikamme kristillisyyttä. Haluaisimme olla kirkkona ja yksityisinä kristittyinä hyväksyttyjä, arvostettuja, suosittuja. Mutta työn tuloksellisuutta ei takaa sivuille tai taakse vilkuileminen, ei mikään viisaskaan laskelmointi, vaan selvä tietoisuus päämäärästä ja tehtävästä, joka kristityillä ja kirkolla on. Kirkko on sitä varten, että ihmiset pelastuisivat, löytäisivät elävän uskonyhteyden Jumalaan. Siksi tarvitaan lähetystyötä. Siksi tarvitaan lähetystyöntekijöitä ja lähettäjiä. Kirkolta ja sen jokaiselta jäseneltä kysytään ennen muuta uskollisuutta Herralleen eikä ihmisten ja maailman suosiota ja hyväksyntää.

Hyvät seurakuntalaiset. Tämän pyhäpäivän evankeliumi hämmentää mieltä. Näinkö mahdotonta meidän on seurata Jeesusta? Hän muistuttaa meitä seuraamisen seurauksista. Häntä seuraava ei saavuta kaikkea sitä, mitä maailmassa elävä ihminen saavuttaa. Jeesuksen seuraaja tulee monesti torjutuksi ja hän saa kokea olevansa vieras ja muukalainen tässä maailmassa. Se tuntuu pahalta ja tekee kipeää. Mutta Jumalan siunaus kantaa pidemmälle kuin se suosio, jonka ihmisiltä hetkellisesti saamme.

Kyse on myös siitä, miten ja millaisista arvoista arvomaailmamme rakentuu. Jeesus kehottaa meitä etsimään ensisijaisesti Jumalan valtakuntaa. Ajalliset arvot rakentuvat ikuisista arvoista päin. Jumalan siunaus alkaa elämän ensi hetkestä. Se kattaa koko elämän ja kaikki sen tarpeet.

Ja vielä Jeesus varoittaa meitä lykkäämästä ratkaisua huomiseen tai kauemmaksi tulevaisuuteen. Ei ole varaa hidasteluun. Kutsuun vastaamisen siirtäminen tuonnemmaksi vain kertoo, mikä meille on tärkeää. ”On tärkeämpää kaikki muu, Jumala silloin unohtuu”, todetaan tämän sunnuntain virressä. Siksi Jeesuksen kutsu on vakava ja tärkeä juuri tänään.

 Piispa Seppo Häkkisen saarna löytyy myös piispan omilta sivuilta: http://www.mikkelinhiippakunta.evl.fi/piispa/saarnat_vuonna_2012/saarna_tainonkosken_kirkossa_17/

Ensimmäinen raamattutunti Efesolaiskirjeestä

Teol. tri Timo Junkkaalan aiheena oli Yksi Jumala ja kaikkien Isä.

Yksi on Herra -raamattutunti Efesolaiskirjeestä

Mauri Tervosen raamattutunnin aihe on Efesolaiskirjeestä.

Pekka & Leevi pöyhäytti kuulijat kattoon!

Kyllä Imatralla oli mukavaa! Loppuhuipennukseksi Pekka Laukkarinen & Leevi Helo pöyhäytti kuulijat kattoon riemullisella konsertillaan! Koululaiset ja täytyy myöntää, hiukan isommatkin kiemurtelivat penkeillään, kun Pekka paljasti, että aikoi pienenä poikana prinssiksi ja Leevi olisi tahtonut Valiokunnan puheenjohtajaksi, koska jäätelö on niiiin hjyvää :)

Konsertin jälkeen jäljelle jäi hyvä, kiitollinen mieli. Koululaiset saivat kuulla Pekalta ja Leeviltä myös, että työ televisiossa on hienoa, mutta Jeesuksesta kertominen tällaisilla konserteilla vie voiton. Konsertin jälkeen juhlapaikalle huristellessa, koululainen sanoitti päälimmäisen mieleen jääneen asian: en tiennyt, että Pekkakin uskoo Jeesukseen, autoon laskeutui syvä hiljaisuus. Kiitos Pekka & Leevi!

Pelastustietä ei tule tule tukkia

Parhaillaan Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen puhuu Lähetyksen kesäpäivien kiitosjuhlassa. Tässä puhe kaikkien meidän iloksemme:

”Pelastustie. Ei saa tukkia.” Tällaisia opasteita saattaa nähdä joissakin rakennuksissa tai kaduilla. Se merkitsee, ettei porraskäytävää, kulkureittiä, tietä tai katua saa tukkia, jos jonkun onnettomuuden vuoksi on pakko pelastautua. Myös pelastuslaitoksen on päästävä kohteeseensa, on sitten kyse ambulanssista tai paloautosta.

”Pelastustie. Ei saa tukkia.” Tämä on hyvä muistutus myös ihmisen hengellisessä elämässä. Nimittäin jatkuvasti kaikenlaista roinaa ja rojua pyrkii kertymään pelastustielle. Tai sitten sinänsä tarpeellista ja hyödyllistä kasaantuu esteeksi, jotka tukkivat pelastustien.

Ainakin kaksi asiaa on sellaista, jotka pyrkivät pelastustien tukkeeksi. Ensimmäinen on nykyään muodissa oleva moniarvoisuus ja relativismi. Niiden mukaan jokainen voi luoda itse oman uskontonsa. Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi. Ei ole olemassa yhtä ehdotonta totuutta. Pelastukseen on monta tietä.

Japanilaiset laskevat kahdentoista eri tien vievän kuuluisan Fudzi-vuoren huipulle. Jokainen teistä vie lopulta huipulle, tiet vain ovat hyvin erilaisia. Monet ihmiset rinnastavat ihmisen pelastumisen vuorikiipeilyyn. Yleisesti ajatellaan kaikkien uskontojen vievän samaan paikkaan. Ehkä Fudzi-vuoren huipulle on olemassa monta tietä, mutta taivaaseen ja Jumalan luo on vain yksi tie. Siitä tämän kiitosjuhlan teema selvästi todistaa: ”Pelastuksen tuo meidän Jumalamme.” Samaa vakuuttaa itse Jeesus: "Minä ole tie ja totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)

Ruotsalainen kirjailija Peter Halldorf kirjoittaa, että moniarvoisuuden uhka on kristinuskolle salakavalampi kuin maallistuminen. ”Maallistuminen tahtoo hävittää kristinuskon, mutta pluralismin tunnussana on suvaitsevaisuus. Väittämällä, että kristinuskolla ei ole muuhun uskonnollisuuteen nähden mitään etumatkaa, se työntää salaa veitsensä suoraan juuriin.” (Peter Halldorf, Koskematon maa. Karas-Sana 1995, s 79)

Suvaitsevaisuus sopii moneen asiaan tunnussanaksi. Meidän kristittyjen on tässä asiassa katsottava peiliin. Usein aivan oikeutetusti meitä pidetään suvaitsemattomina, joilla pipo on tiukalla ja vanne puristaa päätä. Joskus tekee mieli sanoa joillekin uskoville sisarille ja veljille: Hellitä vähän, ota rennosti, katso asioita avarammin. Mutta on asioita, joissa suvaitsevaisuus ei kelpaa tunnussanaksi.

Ensimmäiset kristityt elivät monin tavoin samanlaisessa ympäristössä kuin me. He kohtasivat runsaasti erilaisia uskontoja ja heidän ympärillään uskottiin moniin eri jumaliin ja monella eri tavalla. He näkivät muissa uskonnoissa ja filosofioissa paljon hyvää ja oppimisen arvoista. Kun Paavali kirjoittaa: ”ajatelkaa kaikkea, mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen” (Fil. 4:8), hän ajattelee niitä asioita aikansa kulttuurissa, joissa kristityt voisivat löytää yhteisiä nimittäjiä pakanafilosofien ja muiden uskontojen edustajien kanssa. Paavalille kristinusko ei ollut ahdasta, pelokasta ja eristäytyvää uskoa. Hän tunnusti, että monet uskonnot ja filosofiat saattavat tarjota välähdyksiä Jumalasta. Mutta kristittynä hän oli vakuuttunut yhdestä asiasta. Sitä hän ei koskaan pyydellyt anteeksi. Hän uskoi, että Jeesus on kaiken sen summa, mitä Jumalasta voidaan tietää. Jeesusta ei voi pienentää tienviitaksi. Hän on tie. Mikään uskonto ilman Jeesusta Kristusta ei voi johtaa meitä kohtaamaan Jumalaa sellaisena kuin hän on. Tässä kristinusko on ehdoton, tässä törmäämme sen suvaitsemattomuuteen, tässä se uhmaa kaikkia yrityksiämme tehdä evankeliumi joustavaksi ja sukia se sileäksi ja hovikelpoiseksi nykyajalle. Siksi kristillisen kirkon ensisijainen tehtävä on julistaa tänäkin päivänä evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. ”Pelastuksen tuo meidän Jumalamme.” Siksi lähetystyö on kirkon perustehtävä, osa sen olemusta ja identiteettiä. Ja siksi tänäänkin on siunattu uusia lähetystyöntekijöitä.

Toinen pelastustien este on ihmisen oma vanhurskaus. "Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille", sanotaan Tiituksen kirjeessä (Tiit. 2:11). "Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat", todetaan puolestaan ensimmäisessä Timoteuskirjeessä (1 Tim. 2:4). Näin avara on Jumalan pelastustahto. Hyvää sanomaa on julistettava kaikille ihmisille, jotta kaikki pelastuisivat. Pelastustien kapeus ja portin ahtaus ei ole Jumalasta lähtöisin. Ahtaus on meidät aiheuttamaamme. Yritämme kuljettaa mukanamme pelastuksen teitä jotakin sellaista, jota sen läpi ei ole lupa viedä.

Seurakuntien leireillä järjestetään usein Kristityn vaellus. Tässä vaelluksessa kristitty kulkee elämän lankaa pitkin kohti taivasta. Matkalle lähdetään selässä iso taakka. Alkumatkassa ennen taivaan tielle pääsyä on ahdas portti. Se on niin ahdas, ettei siitä pääse läpi, ennen kuin luopuu selässään olevasta taakasta. Vasta sitten löytää sille kaidalle tielle, joka johtaa perille taivaaseen.

Kaidan tien portti on ahdas siksi, että sen läpi ei pääse mitään ihmisestä lähtevää. Portin läpi ei pääse ihmisen synti, eivät mitkään Jumalan tahdon vastaiset teot, sanat tai ajatukset. Sen läpi ei myöskään kuljeta periaatteella "enhän minä mikään suuri syntinen ole, en minä ole muita pahempi". Taivaaseen vievän portin läpi eivät pääse myöskään ihmisen hyvät teot. Pelastukseen ei päästä suurilla saavutuksilla, hyvällä elämällä, ei edes lähimmäisenrakkaudella, seurakunnallisella harrastuneisuudella tai lähetystyötä tukemalla ja tekemällä. Ja juuri tämä tekee pelastustiestä niin ahtaan. Oman hurskauden rakentamiseen luontaisesti taipuneen ihmisen on kovin vaikea löytää taivaan tietä. Kun puhutaan pelastuksesta, omalla uskonnollisuudella, hyvillä teoilla tai kelvollisella elämällä ei olekaan merkitystä.

Ahdas pelastuksen portti on ristinmuotoinen portti. Sen läpi käydään yksin armosta, yksin Kristuksen pelastustyön tähden. Pelastustie taivaaseen kulkee Jeesuksen ristin ja hänen verensä kautta. Siksi tunnussanana on Roomalaiskirjeen jae: "Joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi." (Room. 4:5)

Ihminen haluaisi aina esittää Jumalallekin jotain itsestään nousevaa, jotain, mitä on itse saanut aikaan. Monet vieraat uskonnot ja uudet uskonliikkeet kiehtovat juuri siinä, että ne tarjoavat mahdollisuuden tee se itse -uskontoon. Tekemällä niin tai toimimalla noin ihminen pelastaa itse itsensä tai ainakin osallistuu pelastustekoon jotenkin. Kristillisessä uskossa ihmisen oma osuus pilaa kaiken. Olen usein muistellut täältä Karjalasta lähtöisin olleen tunnetun sananjulistajan Erkki Lemisen osuvaa sanontaa. Hän seurasi kerran Kairosmajan tunturikeskuksen takapenkistä vähän väsyneenä keskustelua siitä, mikä on ihmisen osuus pelastumisessa. Viimein joku keksi kysyä hänenkin mielipidettä asiasta. Päätään nostamatta hän jorautti yhden sanan: ”Vastaanhangoitteleminen.”

Ihmisen teoilla ja rakkaudella on toki paikkansa. Ne kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Rakastamme ja palvelemme Jumalaa lähimmäistämme palvelemalla ja rakastamalla. Sen sijaan suhteessamme Jumalaan emme voi tehdä muuta kuin ottaa Jumalan suuren hyvyyden vastaan. Uskomme kallein aarre on tässä: ihminen pelastuu yksin armosta Kristuksen sovitustyön tähden. Sinulta ei vaadita mitään muuta, saat uskoa Kristuksen teon omaksesi. ”Pelastuksen tuo meidän Jumalamme.” Tätä sanomaa kristillinen kirkko ja meidät kristityt on lähetetty välittämään kaikkeen maailmaan. Sitä varten tarvitaan lähetystyötä, tarvitaan lähtijöitä ja lähettäjiä.

Hyvät juhlavieraat. Lähetyksen kesäpäivien kiitosjuhlan teema on katkelma Ilmestyskirjan seitsemännestä luvusta. Siinä Johannes näkee valtaistuimen edessä valkopukuisen joukon kaikista maailman kansoista. Sen lukumäärää on mahdoton laskea. Tuo joukko laulaa pelastuksesta: ”Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa” (Ilm. 7:10) Pelastus tulee Jumalalta. Siinä on suurin syy kiitokseen. Koko taivaan joukko yhtyy ylistysvirteen. Kiitos ja ylistys täyttävät heidät, koko luomakunnan ja taivaan. Kaikki, mikä heissä on, kohdistuu Jeesukseen. Hän on Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. Hän on Kaikkivaltias Jumala. Hänelle kuuluu myös meidän syvin kiitoksemme.

Piispa Seppo Häkkisen puhe on luettavissa myös piispan omilta sivuilta:
http://www.mikkelinhiippakunta.evl.fi/piispa/puheet_ja_kirjoitukset_vuonna_204/puhe_lahetyksen_kesapaivien_kiit/